Riisitunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2008-2017
Suunnittelualue muodostuu Riisitunturin kansallispuistosta ja sen eteläpuolella sijaitsevasta Karitunturin soidensuojelualueesta sekä muista näiden alueiden lähituntumassa sijaitsevista suojelukohteista. Suurin osa suunnittelualueesta sisältyy Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Tavoitteena on, että kansallispuiston läheisyydessä olevat suojelualueet ja suojeluun varatut alueet yhdistetään Riisitunturin kansallispuistoon.
Riisitunturin alueen luonnonmetsät ovat suurelta osin erittäin edustavia ja runsaslahopuustoisia vaarakuusikoita. Alueen erityispiirteisiin kuuluvat rinnesuot, jotka ovat olleet mm. luonnontieteellisen tutkimuksen kohteena jo pitkään. Myös alueen kulttuuriperintö on monipuolinen, mistä kertovat useat alueelta löydetyt esihistoriallisen ja historiallisen ajan jäänteet.
Riisitunturin alueen virkistys- ja luontomatkailukäyttö on lisääntymässä; kävijöitä saapuu alueelle entistä enemmän erityisesti läheisiltä Rukan ja Oulangan alueilta. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on ohjata kasvavaa kävijäpainetta siten, että alueen luontoarvot ja erämaisuus säilyvät. Suunnitelmassa esitetyt alueen vyöhykkeistäminen, uusien virkistysrakenteiden ja opasteiden tuottaminen sekä vanhojen rakenteiden ja reittien peruskorjaaminen mahdollistavat kävijöiden liikkumisen ja käyttäytymisen tehokkaamman ohjaamisen. Tapahtuessaan hallitusti ja ekologisesti kestävällä tavalla virkistys- ja luontomatkailukäytön kasvu mahdollistaa myös sosiaalisesti ja taloudellisesti myönteisen kehityksen alueella.
Suunnitelman laatimisessa on noudatettu osallistavan suunnittelun periaatteita. Suunnittelutyö tehtiin yhteistyöryhmän ohjauksessa, joka koostui alueen keskeisten sidosryhmien edustajista.
