Author(s) Arnkil Anna, Hoikkala Joonas, Sahla Matti (toim.)
Published by Metsähallitus, Vantaa, 2019
Pages 42 s.
Language
suomi
Publication series
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 231
ISSN-L 1235-6549
ISBN 978-952-295-253-0 (pdf)
Summary

Itämeren ainutlaatuinen luonto ylläpitää laajoja luontotyyppien ja eliöyhteisöjen muodostamia kokonaisuuksia, jotka ovat alttiita ihmisen aiheuttamille käyttöpaineille. Itämerta suojellaan kansallisten ohjelmien, strategioiden ja lainsäädännön lisäksi kansainvälisellä yhteistyöllä. Suomen luonnonsuojelulainsäädäntöön pohjaava perinteinen aluesuojelu on perustunut ajatukseen luonnontilan tai ekologisen eheyden säilyttämisestä. Suomen merialueilla luontoarvojen suojelun oikeudellinen asema perustuu ensisijaisesti luonnonsuojelulain säännöksiin. Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyn merialuesuunnittelun ja mereisen suojelualueverkoston tavoitteet tukevat toisiaan. Mereiset luonnonsuojelualueet toimivat aluesuunnittelun tukena ja auttavat turvaamaan luontoarvojen säilymisen myös tuleville sukupolville.

Mereiset suojelualuetyypit eroavat toisistaan muun muassa suojelun kohteena olevien luontoarvojen, rajoitetun toiminnan ja oikeudellisen aseman osalta. Eri suojelualuetyypit muodostavat hallinnollisia kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat alueiden käyttöön. Yksinkertaisimmillaan suojelualueet rajoittavat luontoarvoihin haitallisesti vaikuttavaa toimintaa. Käytännössä suojelua toteutetaan suorilla tai epäsuorilla toiminnan rajoituksilla. Meriympäristössä suojeltaviin luontoarvoihin voidaan lukea muun muassa mereiset luontotyypit, levät, vesisammalet, putkilokasvit, kalat, pohjaeläimet, linnut ja hylkeet. Luontoarvojen näkökulmasta mereiset suojelualueet kattavat vain osan arvokkaista kohteista ja lainsäädännön mukaan määritellyt suojeluperusteet vain osan meriluonnon monimuotoisuudesta.

Natura 2000 -verkoston voidaan katsoa toimivan mereisen suojelualueverkoston selkärankana, mutta suojeltuja alueita löytyy myös sen ulkopuolelta. Mereisistä suojelualueista kansallisia ovat valtion omistamat kansallispuistot, hylkeidensuojelualueet ja muut valtion luonnonsuojelualueet sekä yksityisessä omistuksessa olevat yksityiset suojelualueet. Suomessa vahvistettuja kansainvälisiä suojelualuetyyppejä ovat HELCOM MPA -merisuojelualueet, Ramsar-alueet ja UNESCO:n maailmanperintöalue. Suojelualueiden rajaukset ovat usein päällekkäisiä toisten suojelualuetyyppien kanssa ja niiden muodostamia yhdistelmiä on runsaasti. Suojelualueista voimakkaimman suojelun alla ovat luonnonsuojelulain alaiset kohteet, kuten kansallispuistot, hylkeidensuojelualueet, yksityiset suojelualueet ja muut valtion luonnonsuojelualueet. Tässä julkaisussa suojelualuetyypit on esitelty yksitellen ja pyritty kokoamaan niitä koskeva hallinnollinen tieto.

Merialueiden suojelun ja käytön tavoitteet ovat usein monitahoisia ja ulottuvat maa-alueelta ulapalle ja pinnasta pohjaan. Suojelualueiden hoito edellyttää usein laajempaan merialueeseen nivoutuvaa osallistavaa suunnittelua. Aluesuunnittelun keinoin on mahdollista tehdä suojelua tukevia ratkaisuja ja osaltaan edistää meren kestävää käyttöä sekä hyvän tilan saavuttamista. Suojelualueiden huomioiminen merialuesuunnittelussa vaatii perehtymistä eri suojelualuetyyppeihin ja niiden erityispiirteisiin.