Talaskankaan luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma
Hoito- ja käyttösuunnitelma koskee Talaskankaan Natura 2000 -aluetta, ja se on valmisteltu yhteistyössä Kajaanin kaupungin, Sonkajärven ja Vieremän kuntien, Sukevan yhteismetsän sekä aluetta käyttävien intressiryhmien kanssa.
Talaskankaan luonnonsuojelualue sijaitsee Kainuun ja Pohjois-Savon välisellä vedenjakaja-alueella. Sen tavoitteena on suojella alueen tyypillistä, boreaalista metsä- ja suoluontoa sekä samalla tarjota mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja luontoelämysten kokemiseen. Luonnonsuojelualueen perustamisen taustalla on yksi Suomen eniten mediajulkisuutta saanut, luontoaktivistien ja Metsähallituksen välinen, hakkuukonflikti 1980-luvun lopulla. Virinneen keskustelun seurauksena ympäristöministeriö asetti ns. aarniometsätyöryhmän valmistelemaan Etelä-Suomen luonnonmetsien suojelua. Talaskankaan luonnonsuojelualue perustettiin lailla 8.4.1994. Luonnonsuojelualue ja siihen liittyvät metsälain nojalla toteutettavat osa-alueet liitettiin Suomen Natura 2000 -esitykseen valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1998. Luonnonsuojelualueeseen rajautuva Talasjärvien yksityinen suojelualue kuuluu Talaskankaan Natura-alueeseen.
Talaskankaan luonnonsuojelualueella on merkittyjä polkuja, ja se on tunnettu retkeilymahdollisuuksistaan sekä Kainuun että varsinkin Pohjois-Savon puolella. Mm. monet yhteisöt, oppilaitokset ja yritykset järjestävät ryhmäretkiä alueelle. Retkeily on pääosin paikallisten asukkaiden lyhytaikaista patikointia, ja palvelurakenteiden käyttö on pitkälti paikallista virkistyskäyttöä; luontomatkailullinen käyttö on toistaiseksi vähäistä. Lisäksi paikalliset asukkaat käyttävät Talaskangasta marjastukseen, kalastukseen ja metsästykseen.
Suunnittelukauden 2007–2017 tavoitteena on tarjota paikallisille asukkaille ja matkailijoille mahdollisuus virkistäytymiseen, eränkäyntiin, luontoelämyksiin sekä luonnossa oppimiseen. Lisäksi ajantasaisilla maasto-opasteilla ja luontoon.fi-internetsivustolla tuodaan esille alueen kulttuurihistoriaa ja luonnon erityispiirteitä. Hyvin hoidettuna ja ylläpidettynä alue kehittyy myös luontomatkailun kannalta vetovoimaiseksi kohteeksi.
Alueen luonnontila on paikoin muuttunut metsätaloustoimien johdosta, ja siksi sekä luonnonsuojelualueella että metsälain nojalla suojeltavilla Natura 2000 osa-alueilla tehdään aktiivisia ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia. Toimenpiteet perustuvat tarkkaan ennakkoharkintaan ja jokaisesta hankkeesta tehdään erityissuunnitelma, jossa arvioidaan myös mahdolliset ympäristöhaitat.
Suunnittelualueeseen kuuluvilla metsälain nojalla toteutettavilla Natura-alueilla tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen metsälain (1093/1996) tarkoittamin keinoin. Lähtökohtana on luontotyyppien inventointi, jonka osoittamia arvokkaita luontotyyppejä ei vaaranneta metsienkäsittelyllä. Koska alueen retkeilypalvelut vastaavat varsin hyvin nykyistä ja lisääntyvääkin käyttöä, ei suunnittelukaudella toteuteta mittavia investointeja. Ainoana investointina suunnitelmassa on varauduttu ns. Naimakankaan polun rakentamiseen, ja tämänkin hankkeen toteutus riippuu erillisrahoituksen järjestymisestä. Suunnittelukauden päätavoitteena onkin ylläpitää alueen olemassa olevat peruspalvelut korkeatasoisina ja käyttäjäystävällisinä.
