Talousmetsien luonnonsuojelu – yhteistutkimushankkeen väliraportti
Talousmetsien luonnonsuojelu -yhteistutkimushanke aloitettiin v. 1993 Metsäntutkimuslaitoksen, Metsähallituksen ja vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikön yhteistyönä. Tutkimusta rahoittaa myös maa- ja metsätalousministeriö. Muita yhteistyötahoja ovat Helsingin ja Joensuun yliopistot. Tutkimushanke kuuluu vesi- ja ympäristöhallituksen (1.3.1995 alkaen Suomen ympäristökeskus) koordinoimaan Luonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelmaan (LUMO).
Yhteistutkimushanke jakaantuu kolmeen osaan: ekologiseen osaan, metsäsuunnitteluun liittyvään osaan sekä taloustieteelliseen osaan. Ekologisessa osassa tutkitaan Metsähallituksen mallialueilla Evolla ja Lohikoskella uudistettujen metsänkäsittelymenetelmien (avohakkuu, kasvatushakkuu ja taimikonharvennus), metsien pirstoutumisen ja lahopuun olemassaolon vaikutuksia lajiston monimuotoisuuteen. Metsäsuunnitteluosuudessa käytetään lähtötietoina metsänkäsittelyjen vaikutuksia monimuotoisuuteen sekä monimuotoisuuden tärkeyttä suhteessa muiden asetettujen tavoitteiden tärkeyksiin. Tavoitteena on laskea monimuotoisuuden kustannusten lisäksi myös siitä saatavaa hyötyä. Metsäsuunnitteluun tiiviisti liittyvä taloudellinen osa tähtää tuottamaan arvo- ja tavoitetietoa ympäristö- ja metsäpolitiikan suunnitteluun.
Tässä väliraportissa keskitytään ekologisen osatutkimuksen menetelmien ja ensimmäisen vuoden (tilanne ennen metsänkäsittelyä) tulosten kuvaamiseen. Mukana ovat seuraavat eliöryhmät: pintakasvillisuus, sienet, epifyyttijäkälät ja -sammalet, käävät, lahopuusammalet, maakiitäjäiset, muut kovakuoriaiset, hämähäkit ja perhoset. Lisäksi kuvataan tutkimusalueiden elävä ja kuollut puusto sekä pienbiotooppien vaihtelu. Osa aineistosta on vielä määrittämättä ja analyysit kesken, joten tulokset ovat alustavia. Lohikosken pirstoutumistutkimuksesta esitellään lintu- ja pikkunisäkäsaineistot. Koska Evo ja Lohikoski ovat Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen laajoja ja yhtenäisiä metsäalueita, tulokset eivät välttämättä päde muualla.
Alustavien tulosten mukaan talousmetsien lajisto oli odotettua monipuolisempaa. Eräissä ryhmissä (epifyyttijäkälät ja -sammalet, käävät, lahopuusammalet) erot vanhojen talousmetsien ja aarnimetsien lajistossa olivat yllättävän pieniä. Silmälläpidettäviin luokiteltuja uhanalaisia lajeja löytyi myös talousmetsistä. Vaikuttaa siltä, että lahopuusta riippuvainen lajisto on suhteellisen monipuolista, kun lahopuun määrä on luokkaa 20 m3/ha. Lahopuulajien säilyminen talousmetsissä on silti epävarmaa, koska lahopuun jatkumo on vaikea turvata käsittelyjen yhteydessä.
