Tuntsa-Naruska alue-ekologinen suunnitelma
Helmikuussa 1998 valmistui Metsähallituksen Itä-Lapin luonnonvarasuunnitelma. Suunnitelmaa toteutetaan muun muassa alue-ekologisten suunnitelmien avulla. Yksi näistä on tämä Sallan kunnan pohjoisosat käsittävä, pinta-alaltaan 147 000 hehtaarin suuruinen Tuntsa-Naruskan alue-ekologinen suunnitelma. Huomionarvoista suunnitelmassa on siinä olevien suojeltujen alueiden määrä, joka on noin 45 000 ha, eli 31% kokonaisalasta. Metsää kaikkiaan on noin 81 000 ha, josta suojeltu 31 000 ha (28 %).
Suurimmat suojelualueet ovat v. 1981 perustettu Värriön luonnonpuisto, Tuntsan erämaa vuodelta 1991, Jousitunturin vanhojen metsien suojelualue vuodelta 1996 ja Auerma-aavan ojitusrauhoitusalue. Nämä yhdessä Takkaselkätunturin ympäristöön sijoittuvan, Itä-Lapin luonnonvarasuunnitelman teon yhteydessä perustetun maisema-alueen ja pääosin vanhoihin kuusivaltaisiin metsiin sijoittuvien ekologisten käytävien kanssa muodostavatkin suunnitelman rungon. Kun lisäksi otetaan huomioon suunnitelmaan sisältyvät talousmetsissä olevat luontokohteet, joita on kaikkiaan 2 949 ha, voidaan varsin perustellusti todeta alueen luontoarvojen tulleen kohtuullisesti turvatuiksi.
Metsätalouden ohella alueen merkittävin käyttömuoto on porotalous. Koko suunnitelma-alue kuuluu Pohjois-Sallan paliskunnan alueeseen. Poronhoitolain mukaan paliskunnan alue kuuluu erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettuun alueeseen. Erityisen tärkeään asemaan onkin noussut poro- ja metsätalouden eri näkökohtien yhteensovittaminen. Alueella on varsin runsaasti vanhoja, pääosin kuusivaltaisia metsiä. Niiltä osin kuin ne eivät sisälly ekologisiin käytäviin ja leviämisyhteyksiin, on niiden käsittelyssä edettävä varsin varovaisesti, jotta tarpeettomilta haitoilta ja vastakkainasetteluilta vältyttäisiin. Osallistava suunnittelu on hyvin käyttökelpoinen yhteistyömuoto suunnittelijoiden, poroelinkeinon harjoittajien ja muiden aluetta eri tavoin käyttävien välillä.
Suunnitelma-alueen puuvaroja on hyödynnetty merkittävämmässä määrin aina tämän vuosisadan vaihteen tienoilta lukien. Kuitenkin vasta vuonna 1960 sattunut Tuntsan palo ja sen jälkien korjaaminen toivat alueen metsät, erityisesti pohjoisilta osiltaan teollisen käytön piiriin. Hakkuut ovat olleet ja valtaosin ovat vieläkin – metsien ollessa pääasiassa yli-ikäisiä – uudistushakkuita. Tämän seurauksena alueen talouskäytössä olevien metsien suurimmat ikäluokat ovat 21–40- ja 41–60-vuotiaat kasvatusmetsät, jotka yhdessä edustavat vajaata puolta talousmetsien kokonaisalasta. Seuraavaksi onkin yli 200-vuotiaat metsät noin 30 % osuudellaan. Lähivuosikymmeninä Tuntsa-Naruskan alueen talousmetsien puusto tulee selvästi lisääntymään, koska nykyinen hakkuusuunnite on noin 21 000 m3 vuodessa ja vuotuinen kasvu noin 42 000 m3.
Koko suunnitelman teon ajan on yhteistyö eri tahojen kanssa toiminut hyvin, eikä sovittamattomia ristiriitoja ole jäänyt. Alueen eri käyttäjätahot ovat olleet vahvasti mukana tekemässä tästä suunnitelmasta toimivaa ja eri käyttäjäryhmien tarpeet huomioivaa. Kaikkien mukana olleitten panos on ollut tärkeää ja on sitä jatkossakin, jotta suunnitelma palvelisi tulevaisuudessakin eri käyttömuotoja ja niiden tarpeita mahdollisimman hyvin.