Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön
Painos loppunut

Varttuneiden taimikoiden tila 1996 ja 1998


Tekijä: Hokajärvi Taisto, Rissanen Kalervo

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1999

Julkaisusarja: Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 24


Ulkoasu: 30 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1239-1670

ISBN: 952-446-143-9

Tiivistelmä:

Metsähallituksen taimikonhoitoalat supistuivat 1990-luvun alkupuolella merkittävästi. Osasyynä oli se, että harvennukset siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Tämän selvityksen tavoitteena oli saada tietoa varttuneiden taimikoiden tiheydestä ja mahdollisesta harvennuksen tarpeesta. Samassa yhteydessä päätettiin tutkia taimikoiden tilaa laajemminkin. Selvitystä varten tehtiin otos kuusi metriä pitkistä taimikoista ja kohdistettiin kaikkiin metsätalouden alueisiin. Ylä-Lappi jäi tarkastelun ulkopuolelle. Lapissa ja Taivalkoskella taimikot olivat kivennäismailla harvoja. Etelä-Suomessa sen sijaan oli ylitiheyttä ja harvennuksen tarvetta. Kuolleiden taimien inventoinnilla ei saatu varmuutta harvuuden syihin. Tuhot olivat sattuneet niin varhaisessa vaiheessa, että syitä ei enää voitu määrittää. Pohjois-Suomen harvoissa taimikoissa keskiläpimitta oli kehittynyt suotuisasti ja oli selvästi edellä Etelä-Suomen taimikoita. Harva puusto oli käyttänyt hyväkseen vapaan kasvutilan. Keskipituuden kehitys oli nopeinta Etelä-Suomessa, mutta oli hyvä myös Taivalkoskella hyvistä kasvupaikoista johtuen. Lämpösumma vaikutti selvästi kivennäismailla tiheyteen. Turvemailla ei näin selvää yhteyttä ollut. Viljelyllä oli yleensä saatu parempi tulos ja tehokas maanmuokkaus nopeutti taimikon kehitystä. Erityisen tehokasta metsien uudistaminen oli ollut Taivalkoskella. Otoksen kuviorekisteritietojen vertailu mitattuihin osoitti, että Lieksassa keskimääräiset tiedot poikkesivat huomattavasti mittaustuloksista, muualla kovin suurta eroa ei ollut. Yksittäisillä kuvioilla oli suuriakin eroja. Etelä-Suomessa taimikoissa oli ylitiheyttä. Harvennuksella niistä saadaan kuitenkin laadukkaita täystiheitä kasvatusmetsiä. Pohjois-Suomessa varttuneet taimikot olivat harvoja, mutta puusto käyttää niissä hyväkseen kasvutilan ja järeytyminen on nopeaa. Hyvin usein ensiharvennuksista voidaan luopua ja käyttää yhden kasvatushakkuun harvennusmalleja. Kertymä tulee kuitenkin olemaan hyvä ja runkokoko suuri, joten hakkuusta tulee kannattava. Laatu ei kuitenkaan ole erityisen hyvä.

Päivitetty 27.1.2022