Viiankiaavan hoito- ja käyttösuunnitelma
Viiankiaavan Natura 2000 -alue sijaitsee Sodankylän kunnan alueella. Pääosa alueesta on perustettu soidensuojelualueeksi vuonna 1988 (ssa 120 159). Vielä suojelemattomien osien suojelu tullaan toteuttamaan luonnonsuojelulain nojalla. Natura-alueen pinta-ala on 6 595 hehtaaria. Alueen valtionmaat ovat Metsähallituksen hallinnassa. Osa kiinteistöistä on yksityisomistuksessa ja osa suojeltu rauhoitussopimuksella. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman tarkoituksena on ohjata alueen eri käyttömuotoja ja luonnonhoitoa. Suunnitelma on laadittu osana Life-Luonto-hanketta ”Keski-Lapin linnustollisesti arvokkaiden aapasoiden suojelu ja käyttö.”
Viiankiaapa muodostuu laajasta aapasuokokonaisuudesta sekä pienemmistä keidassuo- ja piensuo-osuuksista. Suot ovat pääosin keski- ja runsasravinteisia. Alue on pääosin luonnontilassa sisältäen laajoja lettoja ja lähteitä arvokkaine lajeineen. Alueen tärkeimpiä suojeltavia Natura-luontotyyppejä ovat aapa- ja keidassuot, letot, huurresammallähteet, puustoiset suot ja luonnonmetsät. Suojelullisesti tärkeimpiä alueita ovat Heinäaapa ja Viiankijärven ympäristö.
Niittylajiston elinmahdollisuuksien parantamiseksi Viiankiaavalla on raivattu vanha niitty, jonka kuntoa ylläpidetään toistuvin niitoin. Alueen metsissä on tehty harsintahakkuita ennen 1900-luvun puoltaväliä, yksityismailla metsätaloutta on harjoitettu vielä vuosisadan loppupuolella. Alueen vanhimmat metsät sijaitsevat Särkikoskenmaalla ja Petäjäsaarissa.
Viiankiaavalta on tavattu kymmenen uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua ja kaksi luontodirektiivin liitteessä II mainittua putkilokasvi- tai sammallajia. Alue on linnustonsuojelullisesti tärkeä ja siellä on havaittu 90 lintulajia, joista 21 on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi ja 26 kuuluu lintudirektiivin liitteeseen I.
Viiankiaavan tärkeimpiä käyttömuotoja ovat poronhoito, metsästys, marjastaminen ja muu virkistäytyminen. Luonnonsuojelulain mukaisesti alueen hoidon ja käytön tärkein tavoite on luonnon suojelu, ja muiden käyttömuotojen on tuettava tätä tavoitetta. Alueen nykyisten ja suunnitelmassa esitettyjen käyttömuotojen ei katsota vaarantavan niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon.
