Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet - Monimuotoisuushyötyjen arviointi


Tekijä: Hallman Erkki, Karvonen Lauri, Leinonen Johanna, Päivinen Jussi, Siikamäki Pirkko

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2013


Ulkoasu: 43 s.


Kieli: suomi


Tiivistelmä:

Metsähallituksen yleisistä yhteiskunnallisista velvoitteista (YYV) säädetään Metsähallitusta koskevassa laissa. Vuodesta 2006 alkaen Metsähallituksessa on ollut käytössä seurantajärjestelmä, jonka avulla YYV-panokset on vuosittain laskettu ja raportoitu.

Projektissa laadittiin kertaluonteinen arvio monimuotoisuushyödyistä valtion maiden kokonaisuus huomioon ottaen sekä menetelmä ja mittarit Metsähallituksen metsätalouden YYV-monimuotoisuuspanosten tuottamien hyötyjen seurantaan.

Arviossa tuotiin esille, että Metsähallituksen metsätalouden nykyisillä mailla on rajalliset lähtökohdat tuottaa monimuotoisuushyötyjä, koska maiden sijainti painottuu pohjoiseen, maat ovat keskimääräistä karumpia ja monimuotoisuudeltaan edustavimmat alueet on jo siirretty suojelualueiksi. Toisaalta ajantasainen ohjeistus, hyvät suunnittelukäytännöt ja osaava henkilöstö takaavat panosten vaikuttavan kohdentamisen. Arviosta käy mm. ilmi, että tietyt monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt kuten lehdot ja korvet on jo hyvin kattavasti suojeltu.

Kytkeytyvyysanalyysissä selvitettiin YYV-kohteiden ja YYV-korpien kytkeytymistä suojelualueisiin Länsi-Suomessa ja Kainuussa. Kytkeytymisaste todettiin huomattavan korkeaksi jo 500 metrin kytkeytymiskriteeriä käyttäen.

Yhteenvetona todetaan, että YYV-monimuotoisuuspanostus edistää merkittävästi ja tehokkaasti monimuotoisuuden turvaamista. Metsähallituksen metsätalouden panostus monimuotoisuuteen on erittäin korkealla tasolla ottaen huomioon valtion maiden pohjoinen sijainti ja maiden laajamittainen käyttö suojelualueiden perustamiseen. Lisäpanostuksella valtion metsiin ei ole enää saatavissa yhtä suurta lisähyötyä kuin jos vastaava panostus monimuotoisuuden turvaamiseen suunnattaisiin yksityismetsiin METSO-ohjelman kautta.

Monimuotoisuushyötyjen seurantamittareiksi esitetään kuolleen puun määrää ja järeän elävän haavan määrää VMI-aineistosta laskettuna. Työryhmä ehdottaa kuitenkin mittarien vuosittaisen seurannan sijaan esimerkiksi viiden vuoden välein tehtävää selvitystä hyötyjen kehittymisestä.

Päivitetty 8.2.2016