Tekijä Metsähallitus
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2021
Sivut 188 s.
Kieli
suomi
Vaihtoehtoinen kieli
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 175
ISSN-L 1796-2943
ISBN 978-952-377-017-1 (pdf)
Tiivistelmä

Erämaalain mukaan erämaa-alueille on laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka ympäristöministeriö vahvistaa. Hoito- ja käyttösuunnitelma tehdään 10–20 vuodeksi kerrallaan, ja siinä määritellään toimenpiteet alueen perustamistavoitteiden toteuttamiseksi. Käsivarren erämaa-alueen ensimmäinen hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu 1990-luvun lopulla ja vahvistettu vuonna 2008. Suunnittelualue sisältää vuonna 1991 perustetun Käsivarren erämaa-alueen, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon osana aluetta Käsivarren erämaa. Suunnittelualueeseen sisältyy myös alueita erämaa-aluerajauksen ulkopuolelta ja erämaa-alueen sisään jäävä Ánnjaloanjin suojelualue. Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on 221 270 hehtaaria, ja se sijaitsee kokonaisuudessaan Enontekiön kunnan alueella.

Käsivarren erämaa-alueella sijaitsee Suomen oloissa ainutlaatuinen suurtuntureiden alue, korkeimpana huippunaan Halti. Alueen merkitys poronhoidolle ja muille luontaiselinkeinoille on korvaamaton. Lisäksi se on suosittu retkeily- ja eränkäyntikohde. Luontoarvojensa takia alue on liitetty Natura 2000 -suojeluohjelmaan.

Hoidon ja käytön suunnittelu sisältää nykytilan kuvauksen, jossa tunnistetaan alueen suojelu- ja kulttuuriarvot. Nykytilan kuvauksen perusteella arvioidaan alueeseen kohdistuvia keskeisiä uhkia ja esitetään toimenpiteitä niiden torjumiseksi. Tavoitteen asettelussa esitetään, kuinka toimenpiteiden toteutumista seurataan ja niiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan. Toteutukseen on koottu Metsähallituksen vastuulla olevia toimenpiteitä ja niiden resurssitarpeita.

Suunnitelman linjaukset perustuvat erämaa- ja luonnonsuojelulakiin sekä muuhun lainsäädäntöön, alueella tehtyihin selvityksiin, paikallisten asukkaiden ja sidosryhmien esittämiin näkemyksiin sekä neuvotteluihin saamelaiskäräjien kanssa. Suunnittelua varten perustettiin yhteistyöryhmä, johon kutsuttiin edustajat eri sidosryhmistä. Saamelaiskäräjät nimesi suunnittelun tueksi erillisen Akwé: Kon -työryhmän. Akwé: Kon -ohjeita soveltamalla pyrittiin varmistamaan saamelaisten osallistuminen suunnitelman valmisteluun ja saamelaiskulttuurille aiheutuvien vaikutusten arviointiin.

Suunnitelmassa esitetään, että alueen virkistyskäyttö ohjataan pääosin retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeelle (17 % alueesta) ja että valtaosa alueesta (83 %) jää syrjävyöhykkeeksi. Tavoitteena on varmistaa, että lisääntyvätkään käyntimäärät eivät haittaa erämaalain mukaisia alueen perustamistavoitteita: erämaaluonteen säilymistä ja saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamista.

Lisätietoja

Julkaisu ei ole saavutettava, koska suurin osa sisällöstä tulee tietojärjestelmästä, josta tietoja ei tällä hetkellä saa saavutettavassa muodossa. Olennaiset asiat on kerrottu julkaisun alussa olevassa laajassa yhteenvedossa, joka on saavutettava.