Liesjärven kansallispuiston maaperägeologinen edustavuus
Tämä julkaisu on kirjallinen kooste niistä havainnoista, joita tein toimiessani työharjoittelijana Metsähallituksen luonnonsuojelun kehittämisyksikössä 29.1–25.5 1996. Toimenkuvanani oli tuolloin tehdä maaperägeologinen edustavuusselvitys jostain ennaltavalitusta kohteesta.
Kohdealueeksi valittiin Liesjärven kansallispuisto ja vertailualueeksi Tammelan ylängöksi kutsuttu luonnonmaantieteellinen kokonaisuus. Vuodenajasta johtuen jouduin tekemään selvitystyön ilman maastokäyntejä. Geologiset perustiedot tutkimusalueesta hankin kirjallisuudesta, karttatulkinnan avulla, ilmakuvatutkimuksella ja aluetta maaperäkartoittanutta geologi Maija Haavisto-Hyväristä haastattelemalla. Koska kyseessä oli ensimmäinen tämäntyyppinen arviointityö, pyrin myös kirjaamaan ylös eri työvaiheita ja niissä esiintulleita ongelmia.
Tammelan ylänköalue osoittautui geomorfologisesti niin monipuoliseksi alueeksi, ettei Liesjärven pienehkö kansallispuisto mitenkään kykene edustamaan sitä kattavasti. Sen sijaan verratessani kansallispuiston aluetta III Salpausselän takamaastoon ja sen geomorfologiseen yleisilmeeseen, totesin Liesjärven kansallispuiston kuvastavan melko hyvin tätä Tammelan ylängön osa-aluetta. Puiston arvokkaimmaksi maaperägeologiseksi muodostumaksi nousi soravaltainen Kyynäränharju. Hyvin muodostuneena ja veistöjä halkovana luokittelin sen maakunnallisesti arvokkaaksi suojelukohteeksi. Suurimmaksi puutteeksi puiston maaperägeologisesa ilmeessä arvion Etelä-Suomessa harvinaisten, mutta Tammelan ylängöllä yleisten drumliinien puuttumisen puiston alueelta.
Maaperägeologiset perusteet puoltavat puiston laajentamista itään, Liesjärven kaakkoisrannalle. Tuolloin saataisi puiston alueeseen liitettyä III Salpausselän reunamuodostumavyöhykettä, mikä nostaisi huomattavasti kansallispuiston kvartäärigeologista arvoa.
Julkaisussa on omana erillisenä lukunaan lyhyehkö yleisesitys läheisestä Torronsuon kansallispuistosta ja sen geologiasta.
