Syötteen alue-ekologinen suunnitelma

Alue-ekologinen suunnitelma on monitavoitteisen metsienkäytön suunnittelun apuväline, jonka avulla pyritään turvaamaan metsien monimuotoisuuden säilyminen sekä sovittamaan yhteen metsien ja metsäluonnon erilaisia käyttömuotoja. Tavoitteena on metsien talous- ja virkistyskäytön ohjaaminen siten, että alueella luontaisesti esiintyvien eliölajien säilyminen ja leviämismahdollisuudet turvataan.

Syötteen alue-ekologinen suunnitelma-alue sijaitsee Oulun läänissä Pudasjärven kunnan koillisosassa. Suunnitelma-alueen kokonaispinta-ala on noin 43 000 ha. Kasvimaantieteellisesti Syötteen alue sijoittuu keski- ja pohjoisboreaalisen vyöhykkeen rajalle. Useiden vaara-alueiden vuoksi sen voidaan katsoa kuuluvan pääosin pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen, mutta kasvillisuudessa on runsaasti myös keskiboreaalisia piirteitä. Eliömaakuntajaossa Syötteen alue kuuluu Oulun Pohjanmaahan, minkä mukaan alueellisesti uhanalaiset lajit on määritelty.

Syötteen alue-ekologisen suunnitelman alue on erikoinen ja muista alueista poikkeava monessakin suhteessa. Alueella on runsaasti erikoismetsiä mm. erilaisiin suojeluohjelmiin kuuluvaa pinta-alaa on lähes 30 prosenttia. Syötteen alueen toinen erikoispiirre, johtuen suurista korkeuseroista on runsas maisemametsien määrä. Talousmetsien metsämaasta on kirjattu maisemakohteiksi noin 1 000 ha eli noin viisi prosenttia. Syötteen alue on matkailullisesti vilkas alue, jossa sijaitsevat Iso-Syötteen ja Pikku-Syötteen laskettelukeskukset. Alueella käy vuosittain 200 000 – 300 000 matkailijaa. Syötteen alueelle ollaan tämän suunnitelman kirjoitusvaiheessa suunnittelemassa kansallispuistoa, joka toteutuessaan kattaisi edellämainitut suojelualueet sekä alueita Taivalkosken ja Posion kunnista. Koska alueella on käynnissä useita maankäyttöön liittyviä hankkeita, ei tämän suunnitelman yhteydessä ollut edellytyksiä lähteä esittämään konkreettisia ratkaisuja ulkoilu- ja retkeilykäytön osalta. Syötteen alue-ekologisen suunnitelman pääpaino on ollut luontoarvojen kartoituksessa.

Paikkatietojärjestelmän kuviotietojen, ilmakuvien, erilaisten karttojen ja osallistavan suunnittelun avulla kartoitettiin alueen mahdollisesti arvokkaat luontokohteet. Näin saadut kohteet tarkastettiin maastossa. Maastossa tarkastettua pinta-alaa on noin 10 000 hehtaaria, eli yli 20 prosenttia koko suunnitelma-alueesta. Suunnitelma-alueen talousmetsistä löydettiin maastotöissä noin 250 arvokasta luontokohdetta eli avainbiotooppia. Talousmetsien metsämaan pinta-alasta avainbiotoopit kattavat noin 1 000 hehtaaria eli noin viisi prosenttia. Suojelualueilta ja muilta erikoismailta arvokkaita luontokohteita löytyi maastotarkastuksissa suhteellisesti yhtä paljon kuin talousmetsistä. Syötteen alueella purot ja norot sekä niiden varsimetsät ovat suurin yksittäinen avainbiotooppiryhmä. Suunnittelualueella esiintyy 86 uhanalaista kasvi- ja sienilajia. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja on 23, alueellisesti uhanalaisia lajeja on 63. Suurin osa (61%) valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista on sieniä. Lähes puolet kaikista uhanalaista lajeista (44%) on putkilokasveja, joiden joukossa on vain kolme valtakunnallisesti uhanalaista lajia.

Syötteen alueen metsien käsittelyä tarkasteltaessa vertailtiin luonnontilaisten metsien puulaji- ja ikärakennetta nykytilanteeseen. Vertailun perusteella asetettiin metsätaloudelle seuraavat tavoitteet; koivuvaltaisten metsien osuutta tulee lisätä noin 8 hehtaaria vuodessa , metsänhoidollisia kulotuksia tehdään 30 hehtaaria joka kolmas vuosi sekä uudistus- ja kasvatushakkuualoille jätetään pystyyn keskimäärin 5-10 m3 / ha järeähköä säästöpuustoa. Vanhojen metsien tavoiteosuus suojelualueiden ulkopuolella on noin 7 – 10 prosenttia eli 1 500 – 2 000 hehtaaria.Suunnitelman talous- ja työllisyysvaikutukset ovat vanhojen metsien osuuden säilyttämisen vuoksi suurimmillaan ensimmäisen 10 -vuotisjakson aikana. Suunnitelma-alueen hakkuumäärä pienenee noin 20 %, mutta jo toisella kymmenvuotiskaudella hakkuumäärä nousee nykyiselle tasolle. Välitön vaikutus metsätalouden työllisyyteen on ensimmäisen 10 -vuotisjakson aikana 2 – 3 henkilötyövuotta.