Erätalous valtion alueilla – yleis- ja erityisoikeuksien käyttö
Eräpalvelujen esiselvityksessä tarkasteltiin yleis- ja erityisperusteista kalastus- ja metsästysoikeuksien käyttöä valtion mailla ja vesialueilla. Yleis- ja erityisperusteiset kalastus- ja metsästysoikeudet ovat oikeuksia, joiden perusteella valtion alueilla voi kalastaa tai metsästää maksutta tai suorittamalla pelkän riistan- tai kalastonhoitomaksun.
Yleis- ja erityisperusteisiin oikeuksiin liittyvä tieto on melko hajanaista. Metsähallituksen on kuitenkin tärkeää tuntea valtion alueiden erätalous kokonaisuudessaan pystyäkseen mitoittamaan kalastus- ja metsästyspainetta kestävästi sekä tarjoamaan eri asiakasryhmien odottamia palveluita. Esiselvitys on ensimmäinen kerta, kun yleis- ja erityisperusteisiin kalastus- ja metsästysoikeuksiin liittyvä olemassa oleva tieto on koottu yksiin kansiin. Selvityksessä tarkasteltiin yleis- ja erityisperusteisia kalastus- ja metsästysoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä, käytön mittakaavaa ja vaikuttavuutta sekä keskeisiä jatkoselvitystarpeita.
Tuloksien perusteella yleis- ja erityisperusteisten oikeuksien käyttö on merkittävä osa valtion alueiden erätaloutta sekä käytön mittakaavan että esimerkiksi taloudellisten vaikutusten osalta. Periaatteessa jokaisella suomalaisella on mahdollisuus kalastaa tai metsästää jollain valtion alueella maksutta. Lisäksi suurin osa kaupallisen kalastuksen saaliista mereltä tulee valtion vesialueilta. Useat yleis- ja eritysperusteiset oikeudet koskevat etenkin Ylä-Lappia, jossa myös kalastus- ja metsästysaktiivisuus on korkeaa. Oikeudet ovat myös usein edellytys perinteisten eräkulttuurien toteuttamiseksi.
Esiselvityksessä tehdyn arvion mukaan valtion alueilla kalastetaan ja metsästetään noin 2 miljoonana eränkäyntipäivänä vuodessa, joista yleis- ja erityisperusteisten oikeuksien osuus on noin 1,4 miljoonaa päivää. Arvio on kuitenkin vasta suuruusluokan tarkkuudella, sillä kalastuksesta ja metsästyksestä on vielä heikosti valtion alueiden käyttöä kuvaavaa tietoa tai sovellettavia tunnuslukuja.
Jatkoa ajatellen olisi tarpeen kehittää sekä seurantajärjestelmiä että tutkimuksia niin, että yleis- ja erityisperusteisten oikeuksien käyttöä pystyttäisiin järjestelmällisemmin seuraamaan ja tuottamaan aikasarjoja käytön kehityksestä ja oikeuksien vaikuttavuudesta. Eräpalvelujen toiminnan kannalta on myös tärkeää tuntea käyttäjien odotukset Metsähallituksen suhteen ja kehittää vuorovaikutusta eri tahojen kanssa, jotta eri asiakasryhmät pystytään entistä paremmin huomioimaan erätalouden suunnittelussa.
