Fiskarsinmäen lehto- ja niittyalueen kasvillisuus ja hoito

Espoonlahden pohjukassa sijaitsevan tutkimusalueen ja tulevan luonnonsuojelualueen pinta-ala on 37 ha, josta vesialuetta on 15 ha. Luonnoltaan alue on erittäin monipuolinen. Sen luonnonsuojelullisesti arvokkain osa on valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva metsälehmusvaltainen lehtomäki, jonka arvo oli tiedossa jo ennen tätä selvitystä. Lehtomäen kasvistossa tavataan useita vaateliaita lehtokasveja kuten lehtosinijuurta, lehtokieloa, pystykiurunkannusta, mukulaleinikkiä, keltavuokkoa ja imikkää. Puusto on vanhaa, ja vallitsevan metsälehmuksen lisäksi lehdossa on elinvoimainen vuorijalavakanta ja jonkin verran pähkinää.

Lehdossa elää muutamia uhanalaisia sieniä ja jäkäliä (mm. turkkiorakas ja härmähuhmarjäkälä) sekä hyvin rikas kovakuoriaislajisto. Noin kolmannes tutkimusalueen maapinta-alasta on entistä, nykyisin umpeenkasvavaa laidunhakaa, jonka vanhoilta lahoavilta koivuilta löydettiin joitakin vanhoille metsille tyypillisiä hyönteis- ja sienilajeja, mm. vaapsassääski ja koralliorakas. Suurimman osan alueen pinta-alasta muodostavat kosteat, mesiangervovaltaiset niityt, ruovikko ja kapealehtiosmankäämikkö. Ruovikosta löydettiin Uudellamaalla harvinaisen isohierakan elinvoimainen esiintymä.

Inventoinnissa esitetään joukko hoitoehdotuksia. Alueen suojelulla ja luonnonhoidolla pitäisi säilyttää valtakunnallisesti arvokas metsälehmuslehto ja turvata sen ylläpitämä rikas eliölajisto, säilyttää ja hoitaa rantaniittyjä ja hakaa laiduntamalla sekä turvata koko alueella tavattavien harvinaisten ja uhanalaisten lajien elinehdot. Alueella on suuri merkitys ulkoilijoille, retkeilijöille ja keväisin virkistyskalastajille. Nämä toiminnot ovat yhteensovitettavissa luonnonsuojelullisten tavoitteiden kanssa. Sijaintinsa, hyvien kulkuyhteyksiensä ja monipuolisen luontonsa ansiosta Fiskarsinmäen lehto- ja niittyalue sopii hyvin opetuskohteeksi.