Hyytiälän alue-ekologinen suunnitelma

Hyytiälän metsäaeman läheisyydessä sijaitseville Metsähallituksen maille on laadittu alue-ekologinen suunnitelma. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 4 250 hehtaaria, josta talousmetsiä on 72 %. Alueella on Siikanevan soidensuojelualue. Musturin ja Susimäen vanhojen metsien suojelualueet, Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue sekä pienehköjä luonnonhoitometsiä ja aarnialue. Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue. Suojeltujen alueiden pinta-ala on 20 %. Puolustusvoimien hallinnassa on 7 % alueesta.

Talousmetsissä puustoa on keskimäärin 106 m3/ha. Talousmetsien metsämaalla mänty- ja mäntysekametsiä on 65 %, koivu- ja koivusekametsien osuus on vain 5 %. Koko suunnitelma-alueen metsämailla on yli satavuotiaita metsiä 6 %. Erikoismaiden metsämaalla (käsittää lähinnä suojelualueet) vastaava osuus on kuitenkin 22 %.

Suunnittelualueen metsät ovat olleet Helsingin yliopiston metsäylioppilaiden maasto-opintokohteina kuluvan vuosisadan alkupuolelta lähtien. Tutkimus- ja opetuskäytöllä onkin suuri merkitys suunnittelualueella; Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasema on perustettu vuonna 1910.

Ennakkotyönä on poimittu kuviotietokannasta sekä peruskartoilta potentiaalisia avainbiotooppeja ja muita arvokkaita luontokohteita maastossa tarkastettavaksi. Noin 250 metsäkuviolla on käyty maastossa. Avainbiotooppeja alueella on yhteensä 53 hehtaaria. Alueella on ekologinen käytävä, joka yhdistää Siikanevan Susimäen aarnimetsään. Lisäksi monimuotoisuuden lisäämisalueiksi on valittu 71 hehtaaria, joista valtaosa on Huikanjoen varressa. Suunnitelman tavoitteena on lehtipuuosuuden ja lahopuun määrän lisääminen sekä vanhojen metsien osuuden pitäminen ainakin nykyisellään. Alueella on pitkä metsäylioppilaiden kulotusperinne, jonka toivotaan jatkuvan, jotta palaneen puun jatkumo turvataan.

Suunnitelman laadinta on toteutettu Helsingin yliopiston ja Metsähallituksen yhteistyönä. Em. tahojen yhteisvoimin Hyytiälän metsäasemalla järjestetyllä Alue-ekologinen suunnittelu -kurssilla tuotettua materiaalia on käytetty suunnittelussa. Osallistavaa suunnittelua on hyödynnetty, ja erityisesti sekä yliopiston opetushenkilökunnan että metsähallituslaisten paikallistuntemuksesta ja -tietämyksestä on ollut apua.