Indikaattorijäkälien kartoitus Kainuussa
Puilla kasvavien eli epifyyttisten jäkälien avulla arvioitiin 42 aarniometsäkohteen arvoa Metsähallituksen Kainuun puistoalueella. Kartoitus toteutettiin kesällä 1994 ja siinä keskityttiin erityisesti 34:ään metsikön ikää ja luonnontilaisuutta ilmentävään jäkälälajiin. Myös muusta epifyyttijäkälälajistosta ja etenkin uhanalaisista lajeista kerättiin havaintoja. Esiintymisen lisäksi indikaattorilajien kasvualustat merkittiin ylös, ja muutamien lajien runsaus kohteessa arvioitiin. Kartoitettujen kohteiden pinta-ala oli keskimäärin 44 ha, ja aikaa kussakin kohteessa käytettiin 3–8 tuntia.
Löydettyjen epifyyttien kokonaislajimäärä kohteissa vaihteli 39:n ja 81:n välillä ja indikaattorilajien määrä 4:n ja 22:n välillä. Indikaattorilajien määrä korreloi varsin hyvin kokonaislajimäärän kanssa. Selvää jakautumista “hyviin” ja “huonoihin” kohteisiin ei tuloksissa ollut havaittavissa, vaan indikaattorilajien määrä oli huomattavan korkea lähes kaikissa kohteissa. Vähintään kymmenen indikaattorilajia löytyi 39 kohteesta, mikä osoittaa niiden kaikkien olevan suojelunarvoisia aarniometsiä. Arvokkaimmiksi kohteiksi (yli 20 indikaattorilajia) osoittautuivat lähekkäiset Riihivaaran eteläosa ja Rytivaara Itä-Kuhmossa, Saukkolampi Koillis-Kuhmossa sekä lähekkäiset Losolehto ja Hallavaara Suomussalmen kaakkoisosassa. Nämä alueet ovat edustavimpia aarniometsiä koko Suomessa.
Useimmista indikaattorilajeista on yhä säilynyt elinvoimaisia populaatioita Kainuun aarniometsissä. Korpiluppu oli ainoa laji, joka löytyi kaikista kohteista. Myös munuaisjäkälät, aarnikaihejäkälä, harmaanokijäkälä ja kuusenneulajäkälä esiintyivät useimmissa kohteissa. Uhanalaisia lajeja löytyi 34 kohteesta, parhaimmillaan peräti viisi samasta kohteesta (Riihivaara). Vaarantuneita lajeja löytyi seitsemästä kohteesta: varjojäkälä ja härmähuhmarjäkälä molemmat kolmesta kohteesta ja aarniluppo yhdestä kohteesta. Silmälläpidettävistä lajeista raidanpiilojäkälä (23 kohdetta) ja kelonuppijäkälä (16) olivat huomattavan runsaita. Metsähallituksen kohdelaji takkuhankajäkälä (St) ja Suomessa epifyyttisenä hyvin harvinainen kalliokeuhkojäkälä (St) löytyivät molemmat kuudesta kohteesta. Vanhat lehtipuut, etenkin haavat ja raidat, sekä kuuset olivat indikaattorilajien tärkeimpiä kasvualustoja, ja useimmat lajit viihtyivät erityisesti kosteilla paikoilla kuten korpinotkelmissa ja purojen varsilla.
Tutkimuksessa käytetty indikaattorilajikartoitus osoittautui käyttökelpoiseksi ja nopeaksi menetelmäksi metsien luonnontilaisuuden ja suojeluarvon arvioimisessa. Indikaattorijäkäläinventointien laajentaminen muille alueille Suomessa olisi tarpeellista vertailupohjan saamiseksi tämän kartoituksen tuloksille. Saadut tulokset ovat myös hyvä lähtökohta epifyyttilajiston muutosten seurannalle Kainuussa.
