Kaskeaminen Telkkämäen luonnonsuojelualueella

Kaavi sai pysyvän asutuksen Stolbovan rauhan (1617) jälkeen. Kaavin vanhimmat kylät ovat 1600-luvun alusta, mutta Telkkämäen alueen tilat syntyivät vasta 1700-luvulla kruunun asutuspolitiikan seurauksena. Isojako Kaavilla saatiin päätökseen 1800-luvun alkupuolella, jolloin useimpien tilojen kehitys pääsi alkuun.

Savolaisten asutusekspansion mahdollisti erityinen kaskimenetelmä-huuhta, jonka avulla koskemattomat korvetkin saatiin viljelykseen. Kaskeamisen valtakausi Savossa oli 1600- ja 1700-luvilla, jolloin Savo oli normaalivuosina koko maan vilja-aitta. 1700-luvun lopulta lähtien kaskeaminen alkoi menettää merkitystään: asutuksen tihetessä ei ollut tarpeeksi tilaa kaskikierrolle, mikä johti ryöstöviljelyyn ja satojen pienentymiseen. Samoihin aikoihin peltoviljelyn menetelmät paranivat ja metsien arvo sahatavarana nousi. Myös lainsäädäntö vaikutti kehityksen suuntaan.

Kaskimenetelmät voidaan ryhmitellä eri tavoin, yhtenä perusteena on usein metsän laatu. Havumetsäkasket tehtiin nimensä mukaisesti havupuuvaltaisiin metsiin, jotka aluksi olivat aikaisemmin kaskeamattomia alueita. Lehtimetsäkasket tehtiin alueille, jotka jo olivat mukana kaskikierrossa.

Kaskeaminen Kaavilla jatkui 1950-luvun puoliväliin saakka. Telkkämäen luonnonsuojeluun liittyvät arvot löydettiin 1970-luvulla, jolloin alue todettiin tärkeäksi kaskialueeksi. Telkkämäen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1989 vaalimaan perinteistä savolaista kaskimaisemaa sekä suojelemaan sen eläin- ja kasvilajeja. Luonnonsuojelualueen käyttömuotoihin kuuluu säännöllinen kaskeaminen.