Dahkki(t) Helin Jussi, Leivo Anneli
Almmustuhtti Metsähallitus, Vantaa, 2000
Siidolohku 160 s.
Giella
suomi
Almmustahttinráiddut
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 117
ISSN-L 1235-6549
ISBN 952-446-205-2 (painettu)
Čoahkkáigeassu

Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla sijaitsevan Lauhanvuoren kansallispuiston kasvillisuus kartoitettiin vuosina 1984 ja 1997–98. Ensimmäisessä vaiheessa Anneli Leivo kartoitti senaikaisen kansallispuiston kasvillisuuden ja 13 vuotta myöhemmin Jussi Helin kartoitti kansallispuistoon liitetyt ja lähitulevaisuudessa liitettävät alueet. Samalla koko kartoitusalueelle tehtiin biotooppikuvionti. Jälkimmäinen kartoitus tehtiin Metsähallituksessa 1990-luvulla kehitettyjen ohjeiden pohjalta, niitä jonkin verran muokaten.

Loivarinteinen Lauhanvuori on hiekkakivikallioperänsä ja hiekkaisen maaperänsä ansiosta kasvillisuudeltaan karua. Rikkaampaa kasvillisuutta on vain niissä paikoissa vuoren alarinteillä, joissa liikkuva pohjavesi on lähellä maanpintaa: matalat kuivuvat lammet eli ”laksot” ja ympäristöään rehevämmän metsän kuviot, ”puskat”, tai purkautuu pinnalle lähteinä.

Inventointialueesta on 60 % metsiä, joista 80 % kuivia ja karuja kangasmetsiä. Ruohoisia metsätyyppejä on enimmäkseen laajennusalueilla ja harvinaiset, pienet lehtokuviot ovat alueen länsiosissa. Soita on alueesta 38 %. Niistä 75 % on säilynyt ojittamattomana. Ojittamattomista soista on valtaosa rämeitä: yksinomaan rahka- ja keidasrämeet muodostavat 30 % koko suoalasta. Ravinteisia suotyyppejä (ruohoisia korpia ja lettomaisia tyyppejä) on luhtaisuuden tai lähteisyyden vaikutuksesta eri puolilla aluetta, mutta eniten länsiosissa. Loput kaksi prosenttia alueesta muodostuu vesistä (vain 0,4 % pinta-alasta), vedenviipymistä, kulttuurikasvillisuudesta ja kivijadoista. Vesikasvillisuudessa Lauhanvuoren erikoisuus ovat kesäisin kuivuvat ns. laksolammet. Niitä kuivemmat kausikosteat, sammaleiset painanteet kuvataan vedenviipymien nimellä. Alueen purot eli luomat laskevat länteen, Isojokeen. Kivijadat ovat korkeuskäyrien suuntaisia hiekkakivilohkareista muodostuneita louhikoita Lauhanvuoren hiekkakivimuodostuman reunoilla. Erilaisia kulttuurikasvillisuustyyppejä on 0,4 % alueen pinta-alasta. Siitä valtaosan muodostavat sorakuopat, turpeenottoalue ja voimalinja.

Lauhanvuorella kasvaa neljä valtakunnallisesti uhanalaista kasvilajia: lähdesara (Carex paniculata), metsänemä (Epipogium aphyllum), harjukeltalieko (Diphasiastrum tristachyum) ja nummirahkasammal (Sphagnum molle). Alueellisesti uhanalaisia lajeja on yhdeksän. Uhanalaisista lajeista suurin osa on lähdevaikutteisten korpien ja ravinteisten avosoiden lajeja, mutta osa niistä on metsälajeja.

Kansallispuisto laajennusalueineen on laaja yhtenäinen alue, jonka vanhimmat osat ovat lähellä luonnontilaa ja reuna-alueet vaihtelevan voimakkaasti metsätalouden muuttamia. Laajennusalueilla 30 % metsistä on aukea- tai taimikkovaiheessa ja puustoisesta suoalasta lähes puolet on ojitettua. Kansallispuistoon liitettyjä ojitettuja soita on alettu ennallistaa alueen pohjoisosassa.

Oažžumis prentejuvvon hámis
Haddi 20 €
Lassidieđut

Liitteenä Lauhanvuoren kasvillisuuskuviokartta 1:13 000.