Dahkki(t) Rekiranta Heli
Almmustuhtti Metsähallitus, Vantaa, 2013
Siidolohku 88 s.
Giella
suomi
Almmustahttinráiddut
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 182
Čoahkkáigeassu

Linnansaaren kansallispuisto sijaitsee Etelä-Savossa, Saimaan Haukivedellä noin 40 km:n pituisella ja 5–15 km:n levyisellä alueella. Kansallispuistossa on 130 yli hehtaarin kokoista saarta ja satoja pienempiä saaria ja luotoja. Sen kokonaispinta-ala on 95 km2, josta maata on 38 km2 ja vesiä 57 km2.

Linnansaaren kansallispuiston kävijätutkimuksella pyrittiin saamaan kokonaiskuva alueen virkis-tyskäytöstä ympäri vuoden. Talvella kyselyaineistoa kerättiin 1.2.–18.3.2012 Haukivettä halkovan luistelureitin varrella ja sen lähtöpisteessä Rantasalmella. Kesäaineisto puolestaan kerättiin Sammakkoniemen leirintäalueella ja puiston 22 telttailupaikalla 9.6.–8.9.2012. Tutkimuksella saatiin tietoa puiston kävijärakenteesta ja siitä, millaisia käyntejä Linnansaareen tehdään. Samalla kartoitettiin kävijöiden kokemuksia ja mielipiteitä alueesta, sen palveluista, hoidosta ja kehittämistarpeista sekä selvitettiin kävijöiden rahankäyttöä ja sen paikallistaloudellisia vaikutuksia. Osassa tuloksia löytyi merkittäviä eroja kesä- ja talvivastaajien välillä.

Kaikista vastaajista paikallisia asukkaita oli 21 %, kotimaisia matkailijoita 59 % ja ulkomaisia matkailijoita 20 %. Kesäotannassa ulkomaalaisten osuus oli talvea suurempi (27 % vastanneista), kun taas talviotannassa korostui paikallisten asukkaiden suurehko osuus (33 %). Kesällä vastaajista 73 % yöpyi kansallispuiston alueella. Yleisimmät majoittumistavat kansallispuistossa olivat vene ja oma majoite, ja tavallisimmin puistossa vietettiin yksi yö. Keskimäärin yöpyjät viipyivät puistossa 3,2 vuorokautta ja päiväkävijät 4,5 tuntia. Suurin kävijäryhmä sekä kesä- että talviaikaan oli 25–34-vuotiaat. Useimmiten puistoon saavuttiin 2–5 hengen ryhmässä, joka koostui oman perheen jäsenistä. Talvikaudella oli lähes yhtä yleistä liikkua ystäväporukalla.

Tärkeimpiä syitä saapua Linnansaaren kansallispuistoon olivat maisemat, luonnon kokeminen, ren-toutuminen sekä poissaolo melusta ja saasteista, talvikaudella myös kuntoilu. Kesäkaudella Linnansaari oli suurimmalle osalle kävijöistä matkan yksi suunniteltu kohde muiden joukossa, kun taas talvikaudella se oli useimmiten matkan tärkein tai ainoa kohde. Suosituimmat harrastukset kansallispuistossa olivat luonnosta nauttiminen, luonnon tarkkailu ja talvikaudella retkiluistelu.

Kävijät olivat varsin tyytyväisiä puistoon ja sen palveluihin. Kävijöiden odotukset täytti kansallispuistokäynnillä erityisesti luonnonympäristö. Korkeimmat laatuarviot saivat tulentekopaikat ja polttopuut. Jätehuollon ja kesäkaudella myös laitureiden määrään kaivattiin lisäystä. Ympäristötekijöistä kävijöitä miellytti eniten maiseman vaihtelevuus.

Edellinen kävijätutkimus tehtiin Linnansaaren kansallispuistossa 2006. Alueen virkistyskäytössä ei ole tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia. Kävijämäärän vähitellen kasvaessa palveluvarustuksen kapasiteettia on kuitenkin lisätty rakentamalla suurempia polttopuusuojia ja lisäämällä kompostikäymälöiden kapasiteettia.

Linnansaaren kansallispuistoon tehtiin vuonna 2012 noin 29 500 käyntiä ja kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset kokonaisvaikutukset olivat noin 2,6 miljoonaa euroa ja 31 henkilötyövuotta.