Dahkki(t) Hasanen Elina, Vähäsarja Kati
Almmustuhtti Metsähallitus, Vantaa, 2019
Siidolohku 103 s.
Giella
suomi
Eará giellaveršuvnnat
Almmustahttinráiddut
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 228
ISSN-L 1235-6549
ISBN 978-952-295-242-4 (pdf)
Čoahkkáigeassu

Luonnossa liikkuminen lapsena tukee monin tavoin hyvinvointia ja kasvua mutta on viime vuosikymmeninä huolestuttavasti vähentynyt. Tässä tutkimuksessa on tuotettu tietoa lasten kokemuksista erilaisista luonnossa liikkumisen muodoista sekä suhteesta luonnossa liikkumiseen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin Luonto lisää liikettä -hankkeen interventioihin (2018-2019) osallistuneiden 4.-5.-luokkalaisten lasten (n = 81) kokemuksia. Pääaineistona ovat kyselyaineisto, joka kerättiin samoilta neljältä luokalta kolmesti, eri vuodenaikoina järjestettyjen luontoliikuntapäivien jälkeen, sekä 11 lapsen haastatteluaineisto. Kyselyaineiston määrällinen analyysi yhdistettiin haastatteluaineiston laadulliseen sisällönanalyysiin.

Lasten kokemukset liikkumisesta luontoliikuntapäivillä olivat hyvin myönteisiä. Merkityksellisimmät kokemukset voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1) vapaus, omaehtoisuus ja seikkailu, 2) uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja onnistuminen sekä 3) yhdessäolo, kaveruus ja yhteishenki. Tulosten mukaan luontoliikuntaa järjestettäessä on hyvä huomioida etenkin aikuisjohtoisen oppimisen ja omaehtoisen toiminnan tasapaino sekä yhdessä toimimisen merkityksellisyys.

Arkena luonnossa liikkumista ja olemista piti itselleen tärkeänä noin 90 prosenttia lapsista. Luonto ja luonnossa liikkuminen merkitsivät lapsille etenkin aistielämyksiä, rauhaa, elpymistä ja vetäytymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä, tarjoten vastapainoa koulutyölle, kaupunkiympäristölle ja ruutuajalle. Lähes puolet piti koulun luontoliikunnan määrää liian vähäisenä. Interventio vahvisti lasten suhdetta luonnossa liikkumiseen tutustuttamalla luontoon ja siellä liikkumisen muotoihin, antamalla omakohtaisia kokemuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä tukemalla lapsille itselleen tärkeiden merkitysten löytämistä. Tärkeintä antia lapsille oli luokan kaverisuhteiden ja yhteenkuuluvuuden vahvistuminen. Merkittävä havainto oli, että lapset kokevat ajan puutteen estävän arjessa luonnossa liikkumista.

Tulokset lisäävät tietoa luonnossa liikkumisen merkityksistä ja koetuista vaikutuksista sekä asemasta lasten arjessa. Tutkimus tarjoaa perusteluja lisätä koulun luontoliikuntaa sekä edistää perheiden yhdessä luonnossa liikkumista. Tulosten pohjalta voidaan kehittää lasten ja nuorten ryhmille suunnattua luontoliikunnan palvelutarjontaa ja koululuokkien toimintaa luonnossa.