Maaston kuluminen Seitsemisen kansallispuistossa
Selvityksen tavoitteena oli löytää menetelmiä kansallispuistojen maaston kuluneisuuden inventointiin ja saada tietoa Seitsemisen kansallispuiston kuluneisuudesta.
Kirjallisuuden pohjalta luotiin kuluneisuuden inventointimenetelmiä, joita testattiin maastossa ja kehitettiin edelleen. Laajojen, suhteellisen vähän kuluneiden metsäalueiden maaston kuluneisuutta tutkittiin inventoimalla polkujen määrää ja sijaintia kolmella esimerkkialueella. Merkityn polkuverkoston kanavointikyvyn selvittämiseksi verrattiin merkittyjen polkujen sekä muiden syntyneiden polkujen eli ns. villien polkujen määrää. Pienialaisten, intensiivisessä käytössä olevien alueiden, kuten telttailupaikkojen kuluneisuutta selvitettiin inventoimalla kasvillisuudesta paljaana olevan alueen määrää ja sijaintia. Polkujen kuluneisuutta tutkittiin mittaamalla mm. polkujen leveyttä ja syvyyttä, sivupolkujen leveyttä, juurten ja kivien paljastuneisuutta polulla sekä ympäristön vaurioitunutta kasvillisuutta.
Käytetyt menetelmät havaittiin kehittämiskelpoisiksi. Niiden lisäksi kulumisen arvioinnissa voitaisiin käyttää suurpiirteisempiä tietoja antavia arviointiasteikkoja. Suurin osa Seitsemisen kansallispuiston maastosta oli säilynyt melko kulumattomana. Kuluneisuus oli keskittynyt telttailu- ja opastuspaikoille sekä luonnoltaan vetovoimaisille alueille kuten vanhoihin metsiin, järvien rannoille ja näköalapaikoille.
