Männyn luontainen uudistaminen Länsi-Lapissa

Tutkimus perustuu vuonna 1998 Metsähallituksen Länsi-Lapin alueelta kerättyyn inventointi- aineistoon. Inventoitavat taimikot ovat Posion, Ranuan, Tervolan, Simon, Pellon ja Kolarin kuntien alueella. Aineisto käsittää 24 kuivahkon kankaan siemenpuualaa, jotka on muokattu vuosina 1988-1992. Tutkimusaineisto kerättiin käyttäen linjoittaista ympyräkoeala-arviointia ja etäisyysmenetelmää, jossa mitattiin etäisyys lähimpään männyn taimeen systemaattisista pisteistä linjalta ja siemenpuista. Tutkimuksessa selvitettiin: 1) Onko Pohjois-Suomessa luontaisten mäntytaimikoiden mahdollista kehittyä kasvatuskelpoiseksi taimikoksi siinä ajassa, jota vuoden 1997 metsälaki edellyttää? 2) Kuinka kauan muokkausjälki pysyy taimettumiskelpoisena? 3) Millainen on luontaisen taimikon tilajärjestys? ja 4) Miten siemenpuusto vaikuttaa taimikon pituuteen ja tilajärjestykseen?

Tutkitut taimikot vaativat keskimäärin yli kahdeksan, mutta alle kymmenen vuotta kehittyäkseen kasvatuskelpoisiksi taimikoiksi, kun koivut hyväksyttiin täydentäviksi puulajeiksi. Pelkillä havupuilla taimettumiseen menee lähes kymmenen vuotta. Tässäkin tutkimuksessa todettiin, että siemensadolla on tärkeä rooli männyn luontaisen uudistamisen onnistumisessa. Muokkausjäljet olivat pysyneet taimettumiskelpoisina hyvin seitsemän vuotta, mutta myös vanhimmat muokkausjäljet olivat taimettumiskelpoisia. Tutkimuksessa todettiin, että siemenpuut voimistavat taimien ryhmittyneisyyttä uudistusalalla. Taimien ryhmittäisyys oli voimakkainta vanhimmilla muokkausaloilla. Tutkimuksessa saatiin selville, että siemenpuut voimistavat taimikon ryh-mittäisyyttä heikentämällä taimien syntymistä läheisyyteensä. Taimien heikompaan syntymiseen siemenpuun läheisyyteen vaikuttaa myös maanmuokkauksen matalampi intensiteetti siemenpuiden lähellä. Tutkimuksen mukaan siemenpuut alkavat vaikuttaa taimien pituuteen vasta kymmenen vuoden kuluttua muokkauksesta.