Männyn luontainen uudistaminen Savukoskella
Tutkimuksessa on selvitetty männyn luontaisen uudistamisen onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä kertainventoinnilla valtion talousmetsissä Savukoskella. Lähtökotana uudistumisen onnistumisen tarkastelulle oli vuoden 1997 voimaan astuneen metsälain mukainen aikaraja luontaisessa uudistamisessa.
Linjoittaisella ympyräkoeala-arvioinnilla suoritettuun inventointiin arvottiin männyn siemenpuualoja vuosilta 1986-1997. Kaikkiaan inventoitiin 62 siemenpuumetsikköä, joihin sijoittui 426 koealaa. Määriteltävien tunnuksien perusteella koealat jaettiin taimikkokoealoihin ja siemenpuukoealoihin. Tarkastelun pääpaino oli uudistusaloilla, jotka olivat vähintään viisi vuotta vanhoja. Nuoremmista uudistusaloista tarkasteltiin vuoden 1998 siemensadon vaikutuksia taimettumiseen. Tilastolliseen testaamiseen käytettiin Kruskalin-Wallisin yksisuuntaista varianssianalyysiä. Männyn taimista tyhjien koealojen todennäköisyyttä testattiin logistisen regressioanalyysin avulla. Regressioanalyysillä tutkittiin, kuinka hyvin voitaisiin ennustaa taimien iän ja pituuden kehittymistä suhteessa aikaan.
Lähes puolilla uudistusaloista riittävän taimiaineksen syntymiseen kului enemmän aikaa kuin metsälaissa on säädetty, vaikka mukaan hyväksyttiin koivut ja kuuset täydentäviksi puulajeiksi. Hyvätkään siemensadot eivät ole kyenneet paikkaamaan riittävästi samanaikasesti tapahtuvaa taimien tuhoutumista. Suuri taimien tuhoutumisriski todettiin pahimmaksi esteeksi luontaiselle uudistamiselle. Parhaiten luontainen uudistaminen todettiin onnistuneeksi aloilla, missä muokkauksella todettiin positiiviset vaikutukset taimettumistulokseen. Kasvualustaltaan edullisimmat luontaisen uudistamisen kohteet ovat ohuthumuksiset karkeista maalajeista koostuvat pintakasvillisuudeltaan vähäsammaleiset maanpinnat, joissa on havaittavissa vielä metsäpalon vaikutukset.