Metsäojitettujen soiden luonnontilan palauttaminen
Ihmistoiminnan takia häiriintyneiden ekosysteemien kunnostaminen tai palauttaminen luonnontilaan on alkanut yleistyä viime vuosina. Kyse on paitsi luonnonsuojelullisesta työstä myös tärkeästä mahdollisuudesta tutkia ekologisten teorioiden pätevyyttä. Suomen oloissa erityisen soveliaita kohteita luonnontilan palautustoimille ovat metsäojitetut suot. Huomattava osa Suomen metsäojituksista on tehty ojitukseen sopimattomilla soilla, joilla kasvillisuuden sukkessio ei johda ojikkoastetta pidemmälle. Lisäksi Suomessa on paljon metsäojitettuja soita erilaisilla luonnonsuojelualueilla.
Yksinkertaisin tapa yrittää palauttaa ojitettuja soita luonnontilaan on rakentaa patoja ojiin. Toinen menetelmä on haihduntaa lisäävän puuston avohakkuu, joka on erityisen suositeltavaa silloin, kun alkuperäinen suotyyppi on ollut avoin. Joissakin tapauksissa voi olla välttämätöntä tukkia ojat kokonaan tai nopeuttaa niiden umpeenkasvua lannoituksella. Kaikissa tapauksissa tavoitteena on nostaa ojitettujen soiden pohjaveden pinta samalle tasolle, jolla se oli ennen ojitusta. Suomessa on toistaiseksi hyvin vähän tietoa siitä, millainen kasvisukkessio luonnontilan palautustoimia seuraa. Myöskään ei ole varmuutta siitä, kuinka luonnontilan palautus käytettyjen melko varovaisten menetelmien avulla onnistuu. Tämän projektin yhteydessä perustettiin kasvillisuuden seurantaruutuja Seitsemisen kansallispuistoon ja Leivonmäen Haapasuolle. Molemmilla alueilla on aloitettu luonnontilan palautustoimet pääasiassa ojia patoamalla. Toistaiseksi pohjaveden pinnan nosto on onnistunut paremmin Haapasuon koealueilla. Tulevaisuudessa projektia jatketaan patoamalla lisää ojia ja seuraamalla kasvillisuuden kehitystä seuranta-aloilla.
