Päijänteen kansallispuiston kasvillisuus

Selvityksessä kuvataan vuosina 1992-1993 inventoidun Päijänteen kansallispuiston kasvillisuus lukuun ottamatta aiemmin tutkittua Pulkkilanharjun aluetta. Puiston saaret jaettiin aluskasvillisuudeltaan ja puustoltaan yhteneviksi kuvioiksi. Kuvioinnissa käytettiin apuna puistossa v. 1992 tehtyä metsätalouden tarkastusta.

Tutkitulla alueella on kasvillisuudeltaan erityyppisiä saaria: korkeita kalliosaaria, reheviä moreenisaaria, puuttomia lokkiluotoja sekä pitkä harjusaarten ketju. Rantaviivaa on yhteensä 63 km. Rannoista suurin osa on kasvillisuudeltaan karuja suojattomia kallio-, moreeni- ja kivikkorantoja. Suojaisten rantojen kasvillisuus on runsaampaa. Harjusaarilla on lukuisia hiekkarantoja, joiden kasvillisuus on kulunutta. Alaville ja suojaisille rannoille on kehittynyt kasvillisuudeltaan monipuolisia rantaluhtia, joista laajimmat ovat Neitsaaren luoteisrannalla ja Kelventeen kaakkoiskulmassa. Lokkiluotojen kasvilajisto on muusta rantakasvillisuudesta poikkeava.

Puiston metsistä suurin osa on harju- ja kalliosaariin keskittyneitä kuivahkoja kankaita. Harjusaarten kankaat poikkeavat kasvillisuudeltaan jonkin verran muista kuivahkoista kankaista. Tuoreita ja lehtomaisia kankaita harju- ja kalliosaarilla on vähän. Kansallispuistossa tavataan lähes kaikkia ns. vuokkovyöhykkeen lehtotyyppejä. Kelventeen harjunrinteiden ylä- ja lakiosissa sekä osalla supanrinteistä sijaitsevat harjulehdot ovat kasvillisuudeltaan omaleimaisia ja edustavia. Rehevimmät ja kasvillisuudeltaan monipuolisimmat lehdot ovat Virmailansaaren eteläosassa. Kolmas merkittävä lehtokokonaisuus on Neitsaaren kulttuurivaikutteisten lehtojen alue.

Kansallispuiston metsät ovat rantoja, kallioita ja soita lukuun ottamatta hoidettuja. Luonnontilaisia tai niiden kaltaisia kangasmetsiä ei ole. Metsät ovat tasarakenteisia ja niistä puuttuu maapuusto ja kuollut pystypuusto lähes täysin. Harju- ja kalliosaarten metsät ovat mäntyvaltaisia. Kuusen osuus on suurempi Virmailansaaressa ja Neitsaaressa. Lehti- ja sekametsiköitä on niukasti. Vanhoja metsiä on vähän, mutta vanhahkoja 75-100 -vuotiaita metsiä runsaasti. Etenkin Kelventeellä on laajoja, yhtenäisiä ja puustoisia männiköitä. Muiden suurten saarten metsät ovat pienipiirteisempiä, ja niissä nuoria ikäluokkia on enemmän.