Dahkki(t) Welling Mika, Impiö Timo, Juntunen Katja, Parviainen Sauli
Almmustuhtti Metsähallitus, Vantaa, 1999
Siidolohku 71 s.
Giella
suomi
Almmustahttinráiddut
Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja
ISBN 952-446-133-1
Čoahkkáigeassu

Sotkamon alue-ekologisen suunnitelman tarkoituksena oli kartoittaa talousmetsäalueella metsien eri käyttömuodot ja luonnon kannalta merkittävimmät elinympäristöt. Näiden tietojen avulla pyrittiin muodostamaan alueelle ekologinen suunnitelma turvaamaan alueen eläin- ja kasvilajiston monnimuotoisuus, populaatioiden elinvoimaisuus sekä alueen asukkaiden viihtyvyys.

Paikkatietojärjestelmän kuviotietojen, ilmakuvien, erilaisten karttojen ja osallistavan suunnittelun avulla saatiin tiedot mahdollisista arvokkaista luontokohteista. Maastossa näiltä alueilta mitattiin kuolleen puun määrä sekä tehtiin havaintoja eläin- ja kasvilajistosta.

Sotkamon suunnittelualue sijaitsee Sotkamon kunnassa lisäksi osa Miesjoen aluetta Paltamon kunnassa (os. 151). Kokonaispinta-alan ollessa 63 000 ha. Alue kuuluu pääosin Oulujoen vesistöalueeseen. Osia kuuluu Pielisen ja Nilsiän -reitin valuma-alueisiin. Kasvimaantieteellisessä aluejaossa Sotkamo kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Maaston korkeus alueella vaihtelee välillä 160368 m mpy. Olemassa olevat luonnonsuojelualueet alueella ovat Solasuon soidensuojelualue, Kortesuon ja Talassuon ojitusrauhoitusalue, Hiidenportin kansallispuisto, Vuokatin-, Kalliojärven-Murtopuron, Viltonvaaran-Hiidenvaaran ja Marjomäen vanhojen metsien suojelualueet.

Suunnittelualueen metsämaiden kokonaispinta-ala on n. 47 000 ha ja puuston määrä n. 4 milj. m3. Metsämaiden pinta-alasta 88 % on talousmetsiä ja 12 % suojelualueita. Koko alueella mänty- ja mäntysekametsien osuus on n. 68 %. Vanhoja, yli 130-vuotiaita metsiä alueen metsämaalla on 6 039 ha (13,5 %), joista 40 % on talousmetsissä. Suurimpana kasvillisuustyyppinä metsämaalla ovat kuivahkot kankaat (52 %).

Lahopuumittauksia tehtiin yhteensä 377 kuviolta (1 498 ha), joka on 3,8 % alueen metsämaan pinta-alasta. Metsä-taloustoimilta säästettäviksi aarniometsäkuvioiksi luokiteltiin talousmetsien metsämaasta yhteensä 445 ha (n. 1 %), Luontokohteita paikkatietojärjestelmään merkittiin yhteensä 900 ha (2 % kokonaisalasta). Erityiskohteista maisema- ja riista-alueita merkittiin yhteensä n. 3 900 ha (8 % metsämaan pinta-alasta).

Suunnittelualueelle muodostettiin ekologisia käytäviä Miesjoki-Solasuo-Petäinen pohjois-Sotkamoon, Viltonvaara-Hiidenvaara-Tiilikka kunnan lounaisosan suojelualueita yhdistämään, Kuikkalammenportti-Kotuskasuo-Heiskasenpuro-Talassuo-Hiidenportti yhdistämään itä-länsisuunnassa alueet Hiidenportin kansallispuistoon, Porkkasalo yhdistämään Hiidenportti Kuhmon puolen käytäviin.

Monimuotoisuuden lisäämisalueiksi valittiin 9 aluetta. Näissä pyritään säilyttämään suo-, vesi- ja metsäluontoa ja lisäämään niiden monimuotoisuutta. Alueet ovat Kotuskasuo, Viissorkkanen, Kestinjoki, Pikkulampi, Sarvisuo, Tappojoki, Kapustapuro, Iso Välilampi ja Palolampi-Heinäjärvi. Suunnitelmassa on kaksi uutta suojelumetsää. Kortesuon ojitusrauhoitusalue ja Heinäjärven alue.

Hakkuutoiminnan ulkopuolella oleva puusto (160 000 m3) Sotkamon suunnittelualueella pienentää Metsähallituksen välitöntä työntarjontaa puunkorjuu- ja metsänhoitotöissä luonnonvara-suunnitelmaan verrattuna keskimäärin 5 300 m3/v ja 2,6 henkilötyövuotta seuraavien 20 vuoden aikana. Vastaavasti Metsähallituksen liikevaihtoa luontokohteiden määrä pienentää n. 1.4 milj. mk vuosittain.

Luonto- ja virkistysarvojensa puolesta Sotkamon suunnitelma on Kainuun keskimääräistä tasoa. Ekologiset käytävät on keskitetty ja suunniteltu turvaamaan yhdessä suojelualueiden kanssa lajistojen säilymistä ja leviämistä. Samalla ne ovat arvokkaita virkistyskäyttökohteita.

Preanttus nohkan