Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet

Valtaosa Suomen suojelualueverkoston pinta-alasta on valtion omistuksessa ja Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa ja hoidossa. Metsähallitus vahvisti jo vuonna 1992 luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteita koskevan suosituksen, jota on päivitetty ja täydennetty useaan otteeseen. Nyt hyväksytyn ohjeen rakennetta ja asiapainotuksia on jonkin verran muutettu, ja periaatteisiin on tehty joitakin lisäyksiä sekä koko joukko täsmennyksiä.

Julkaisussa kuvataan suojelualueverkoston rooli monimuotoisuuden suojelussa ja kestävän käytön edistämisessä, määritellään suojelualueet ja esitellään suojelualueiden sopeutuvan suunnittelun ja hoidon perusteet. Lisäksi käydään läpi luontotyyppien, lajien ja kulttuuriperinnön suojelun ja hoidon käytännöt ja periaatteet sekä suojelualueiden virkistyskäytön, erätalouden ja muiden käyttömuotojen ohjaus kestävyyden varmistamiseksi ja niihin liittyvät periaatteet.

Osa suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteista johtuu suoraan säädöksistä ja osa on luontopalvelujen alueiden haltijana ja hoitajana määrittelemiä parhaita käytäntöjä. Julkaisu ei ole normilainsäädännön tarkoittama sitova ohje vaan ensisijaisesti luontopalvelujen oman henkilöstön käytännön työn tueksi tarkoitettu työväline. Se on myös tapa ja väline kertoa sidosryhmille luontopalvelujen toimintaperiaatteista.

Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet koskevat luontopalvelujen hallinnassa ja hoidossa olevia

• lakisääteisiä luonnonsuojelualueita,
• erämaa-alueita sekä
• lakisääteisinä luonnonsuojelualueina toteutettavia kansallisten luonnonsuojeluohjelmien ja Natura 2000 -verkoston kohteita.

Periaatteita voidaan soveltuvin osin käyttää tukena myös mm. luontopalvelujen hoidossa olevien suojelumetsien ja valtion retkeilyalueiden hoidossa. Periaatteet eivät koske yksityismaiden suojelualueiden hoitoa.

Periaatteet päivitetään yleensä noin kahden kolmen vuoden välein.