Suomen meriluonnonsuojelualueiden hoidon tehokkuuden arviointi – Menetelmän pilotointi
Kasvava ihmistoiminta ja toiminnan aiheuttamat vaikutukset Itämeressä heikentävät meren tilaa myös Suomen merialueilla. Ihmistoiminnan aiheuttamia lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvia, etenkin suoria paineita pyritään vähentämään suojelualueilla toimintaa rajoittamalla ja ohjaamalla. Paineiden rajoittaminen ja toiminnan ohjaaminen sekä lajien ja luontotyyppien ennallistaminen ovat osa suojelualueiden hoitoa. Hyvin hoidetulla suojelualueella suojeluperusteisiin kohdistuvia paineita on hillitty tehokkaasti erilaisilla toimenpiteillä. Arvioinnissa on kuvattu yleisimmät ihmisen toiminnan vedenalaisluonnolle aiheuttamat paineet, tärkeimmät vedenalaiset luontotyypit ja lajit sekä käytettävissä olevat toimenpiteet lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi suojelualueilla. Työn tarkoitus on tuoda esiin suojelualueiden mahdollisuuksia ja rajoitteita turvata vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta sekä tarkastella suojelualueiden mahdollisuuksia vähentää luontoarvoihin kohdistuvia paineita.
Tässä työssä on kehitetty menetelmä suojelualueiden hoidon tehokkuuden arvioimiseksi. Arvioinnissa on tarkasteltu suojeluarvoihin kohdistuvia paineita ja niitä suoraan torjuvia toimenpiteitä. Lisäksi on arvioitu, kuinka paljon lajien ja luontotyyppien tilaa parantavia toimenpiteitä alueella on jo toteutettu. Menetelmä toimii suojelualueiden hallinnoinnin apuna ja työkaluna suojelualueiden hoidon tehostamiseksi. Työssä kehitettyä menetelmää on testattu Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueella. Menetelmän avulla pilottialueelta tunnistettiin uusia toimenpiteitä vedenalaisen luonnon tilan parantamiseksi. Kun hoidon tehokkuuden arviointi linkitetään osaksi NATA (Natura-alueiden tila-arvio)- ja HKS (hoidon ja käytön suunnittelu) -prosesseja, voidaan sen avulla tehostaa suojelualueiden hallintoa ja tunnistaa suojelualueilta uusia lajien ja luontotyyppien tilaa parantavia toimenpiteitä.
Jatkossa aineistojen ja tiedon parantuessa menetelmää suositellaan kehitettävän ottamaan huomioon arvioitavien luontotyyppien tila, ihmispaineiden paikalliset vaikutukset, hoitotoimien vaikuttavuus ja sitä kautta toimien kustannustehokkuus.
