Valtion maiden kanalintulupametsästäjät
Valtion maat tarjoavat mahdollisuuksia linnunpyyntiin suurelle joukolle metsäkanalinnustajia. Metsähallitus myy vuosittain kaiken kaikkiaan n. 34 000-42 000 lyhytaikaista vuorokausilupaa kanalinnustukseen kaikkiaan 118:lle eri lupametsästysalueelle maan eri osissa. Metsästysasiakkaat ovat erityisen kiinnostava metsästäjäryhmä, kun tutkitaan metsästäjyyden muutosta ja toimialan elinkeinonäkymiä. Tässä raportissa tarkastellaan näiden asiakkaiden tarpeita ja toiveita ja etsitään keinoja niihin vastaamiseksi.
Tarkastelu pohjautuu joulukuussa 2017 kerättyyn lomakekyselyaineistoon, jossa kohderyhmänä olivat syksyllä 2017 lyhytaikaisilla kanalintuluvilla metsästäneet. Kyselykutsut lähetettiin asiakkaiden myyntijärjestelmään antamiin sähköpostiosoitteisiin, ja vastaaminen tapahtui Internet-lomakkeella. Muistutuskierroksia oli yksi. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 5 728 henkilöä eli 42 % kyselykutsun vastaanottaneista. Aineiston edustavuutta tarkasteltiin esimerkiksi vastaajan iän, sukupuolen, alueellisen jakautuman, asuintaustan, luvan keston ja epäsuorasti myös viimeistä käyntiä koskevan palvelujen käytön ja matkaa koskevan tyytyväisyyden suhteen. Vastaavuus oli kokonaisuutena hyvä.
Kanalintulupametsästäjien profiloinnin lähtökohtana olivat kyselyyn vastanneiden henkilöiden raportoimat ja LCA-analyysin avulla tunnistetut metsästystapojen yhdistelmät. Tämän pohjalta nimettiin neljä keskeisintä profiilia. Näistä yleisin (38 % kanalintulupa-asiakkaista) oli ”koirattomat maastossa kävelijät”. Toiseksi yleisin profiili (27 %) oli ”generalistit”, kolmanneksi yleisin ”kanakoirametsästäjät” (18 %) ja neljänneksi yleisin ”haukkuvalla koiralla metsästäjät” (17 %). Profiilien yleisyydet vaihtelivat alueittain.
Profiilien välillä oli jonkin verran eroa iässä, sukupuolessa, koulutuksessa ja varallisuudessa. Eroja esiintyi myös metsästyskokemuksessa sekä siinä, miten niiden edustajat kohtasivat lupa-alueilla riistaa ja muita metsästäjiä sekä miten todennäköisesti he käyttivät rahaa palveluihin osana lupa-aluekäyntiään ja mitä piirteitä he arvostivat lupa-alueessa. Etenkin tieto lupa-aluearvostuksista antaa suuntaviivoja kehitystyölle, jolla asiakkaita voitaisiin tukea kohdealueiden valinnassa.
