Villiä itää, kesytöntä länttä – Ylä-Koitajoen alueen ja Ilomantsin historiaa
Ilomantsin kunnassa Pohjois-Karjalassa sijaitseva Koitajoen Natura-alue (7 416 ha) koostuu monista eri perustein suojelluista osista. Alueen ytimen muodostavat Koivusuon luonnonpuisto ja Ruosmesuo-Hanhisuon soidensuojelualue sekä näiden välissä olevat alueet Koitajoen varrella. Tämä alueen historian tutkimus on tehty suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitteluun liittyen, mutta siinä käsitellään myös yleisemmin Ilomantsin rajaseudun vaiheita esihistorialliselta ajalta suojelualueiden perustamiseen.
Erämainen Koitajoen Natura-alue on edustava otos itäsuomalaista metsä-, suo- ja jokiluontoa, jossa on myös aiemmin talouskäytössä olleita metsiä ja ojitettuja soita. Maisemallisesti tärkeä ja alueelle leimaa-antava osa on alueen läpi virtaava Koitajoki.
Asutuksesta on jälkiä jo kivikaudelta 9 000 vuoden takaa. Kun Ruotsin ja Venäjän valtakuntien välinen raja määriteltiin uudestaan Stolbovan rauhanteossa 1617, alueesta tuli rajaseutua, jonka kehityksessä tämä asema selvästi näkyy. Raja on ollut ajoittain tiukasti suljettu ja erityisesti omistus- ja nautintasuhteiden sekä uskonnonharjoituksen (luterilaisuus ja ortodoksisuus) osalta jyrkkäkin, mutta rajan yli on myös ollut runsaasti liikettä, sekä laillista että laitonta. Rajakauppa on lisännyt asukkaiden elinkeinomahdollisuuksia mutta rajan läheisyys on aiheuttanut myös levottomuutta ja mm. rajarosvojen uhkan.
Metsien hyödyntäminen alkoi kaskeamisesta ja kotitarvepuun hankkimisesta. Myöhemmin aloitettiin harsintahakkuut, joissa metsästä hakattiin vain määrämitan täyttäneet isot puut. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa metsätyöt muuttuivat sivuansiosta valtionmaiden asukkaiden päätulolähteeksi. Koitajoen nykyisellä Natura-alueella ja sen lähituntumassa sijaitsi kuusi metsänvartijatorppaa, joiden vaiheet on selvitetty tässä tutkimuksessa. Metsätaloutta alueella harjoitti pääasiassa metsähallitus, joka hallinnoi valtionmaita. Koitajokea käytettiin uittoihin 1970-luvun alkuun asti. Metsästys ja kalastus muuttuivat sivuelinkeinoista harrastuksiksi, joita lainsäädäntö ja maanomistaja säätelivät.
Toisen maailmansodan taisteluja käytiin Koitajoen alueella. Jatkosodan loppuvaiheessa, elokuussa 1944, Ilomantsissa käytiin suuria taisteluja, joissa suomalaiset torjuivat Neuvostoliiton hyökkäykset.
1970-luvulla Koitajoki kuului uusiksi kansallispuistoiksi esitettyjen alueiden joukkoon. Suojelua kuitenkin vastustettiin mm. työvoima- ja energiapoliittisista syistä: Koivusuolta saatiin turvetta ja metsät olivat metsähallituksen metsätalouskäytössä. Hattuvaaran vesakkomyrkytyksiä vastustanut kansanliike tuli kuuluisaksi vuonna 1980. Koivusuon luonnonpuisto perustettiin 1982, ja 1980-luvun puolivälistä suojelualueen laajentaminen on jatkunut mm. Natura-alue-rajauksin ja Metsähallituksen ja Ilomantsin kunnan ehdotuksena v. 2000 ympäristöministeriölle Koivusuon luonnonsuojelualueen perustamisesta.
