Miten yleisö kokee Saaristomeren kansallispuiston ja Ystävyyden puiston opetuskeskuksen näyttelyt

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Metsähallituksen Sinisimpukan (Saaristomeren kansallispuisto) ja Ystävyyden puiston opastuskeskusten näyttelyiden vastaanottoa ja sanomien välittymistä. Tutkimus toteutettiin heinä-elokuussa 1994.

Molemmissa opastuskeskuksissa haastattelijat poimivat satunnaisesti kävijöitä haastateltaviksi. Haastattelut suoritettiin strukturoidun kyselylomakkeen mukaisesti. Osa kävijöistä täytti lomakkeen itse. Yhteensä otokseen saatiin 469 henkilöä. Sinisimpukan opastuskeskuksessa vastauksia saatiin 325 henkilöltä, Ystävyyden puiston opastuskeskuksessa 144 kappaletta.

Tulosten perusteella opastuskeskusten peruskävijäksi määriteltiin keski-ikäinen, suomea puhuva, koulutettu mies- tai naistoimihenkilö. Opastuskeskuksista ja niiden näyttelyistä pidetään ja ne koetaan tarpeellisiksi. Lisäksi ne edistävät luonnonsuojelullisten asenteiden leviämistä. Keskusten anti on sekä tiedollinen että elämyksellinen. Opastuskeskusten suurimpana ongelmana pidetään niiden tuntemattomuutta.

Kävijät asennoituvat opastuskeskuksiin ja niiden toimintaan myönteisesti. Suurin osa kävijöistä sijoittuu tieto-asenne -matriisissa lohkoon asennoituu myönteisesti – tietää paljon. Toisin sanoen kävijät asennoituvat myönteisesti opastuskeskusten toimintaan ja saavat samalla tietoa luonnonsuojelusta. Kävijöiden yleiset ympäristöasenteet ovat pääosin luonnonsuojelulle myönteisiä. Opastuskeskuksissa kävijät voidaan jakaa yleisten ympäristöasenteiden perusteella viiteen ryhmään: luonnonsuojelijat, kehitysoptimistit, vastuunpakoilijat, epäilijät ja välinpitämättömät.

Opastuskeskusten näyttelyiden välittämä sanoma luonnonsuojelun tärkeydestä ja jokaisen ihmisen osuudesta siihen näyttää saavuttavan vastaanottajat hyvin.