Monikäyttömetsien lajistoselvitys 2023
Kartoituksessa selvitettiin Metsähallituksen monikäyttömetsissä epifyyttijäkälä-, kääväkäs- ja sammallajiston esiintymistä yhteensä 181 pienialaisella metsäkohteella Lapissa, Kainuussa ja Järvi-Suomessa. Tavoitteena oli selvittää erityisesti punaisen listan lajiston esiintymistä eri-ikäisissä talousmetsissä ja metsänkäsittelyn ulkopuolelle rajatuilla luontokohteilla.
Selvityksessä havaittiin 132 kohdelajia, joista tehtiin yhteensä lähes 6 000 havaintoa. Punaisen listan lajeja oli 100 kpl ja havaintoja niistä tehtiin yli 5 000 kpl. Eniten havaintoja kertyi silmälläpidettävistä lajeista, mutta uhanalaisistakin lajeista tehtiin runsaasti havaintoja (yli 1 000 kpl). Lajiryhmittäin tarkasteltuna jäkälät kattoivat ylivoimaisesti suurimman osan (94 %) kaikista punaisen listan lajihavainnoista. Uhanalaisten lajien havainnoista jäkälien osuus oli 85 %, sammalten 14 % ja kääväkkäiden 0,7 %.
Tulosten perusteella monikäyttömetsissä esiintyy varsin yleisesti punaisen listan lajistoa. Jäkälälajeja havaittiin käytännössä kaikilta tutkituilta kohteilta, kääväkkäitä ja sammalia noin kolmasosalta kohteista. Kohteiden laji- ja havaintomäärät nousivat varsin suuriksi: kartoitetuilta kahden hehtaarin laajuisilta kuvioilta tehtiin keskimäärin noin 30 havaintoa yhteensä 10 punaisen listan lajista.
Lajien esiintymisessä oli huomattavia lajien elinympäristövaatimuksiin liittyviä eroja. Tavallisimpia punaisen listan lajeja olivat nuorilla ja varttuneilla elävillä puilla sekä tavanomaisella lahopuulla elävät jäkälälajit, joita esiintyi hyvin monenlaisissa metsissä ja useimmilla kartoituskohteilla. Myös monien vaateliaiden jäkälälajien ja muutamien uhanalaisten sammalten osalta lajien esiintymisfrekvenssit olivat varsin korkeita (> 25 %). Yleisten lajien vastapainona suurin osa lajeista oli kuitenkin harvalukuisia ja niiden esiintymisfrekvenssi jäi alle 10 prosenttiin kohteista. Monia lajeja löydettiin ainoastaan 1–2 kohteelta ja kohdelajeja jäi myös kokonaan löytymättä.
Lajeja havaittiin kaikenikäisistä metsistä, mutta lajimäärä kasvoi metsän valtapuuston iän mukana. Kääväkkäillä ja sammalilla lajiston esiintyminen painottui jäkäliä selvemmin luontokohteille. Lajien esiintymisessä oli joitakin merkittäviä eroja Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen välillä. Monet Pohjois-Suomessa yleiset lajit ovat Etelä-Suomessa harvinaisempia, ja niiden esiintyminen painottuu selvemmin vanhojen metsien kohteille. Järvi-Suomen kohteilta jäi lisäksi kokonaan löytymättä monia Pohjois-Suomessa havaittuja lajeja.
Lajeille tärkeistä metsän rakennepiirteistä tavallisimpia olivat vanhat havu- ja lehtipuut, joita esiintyi noin 40–50 prosentilla kohteista. Vanhoista puista tavallisimpia olivat kuuset ja raidat – eniten pulaa oli vanhoista haavoista. Järvi-Suomessa vanhat puut olivat Pohjois-Suomea niukempia. Lahopuuta kohteilla oli yleensä alle 5 m3/ha pois lukien luontokohteet, jotka olivat tyypillisesti runsaslahopuustoisia. Keloja esiintyy Pohjois-Suomessa melko yleisesti, mutta niukkana ja taantuvana resurssina. Vanhoja palo- ja kelokantoja havaittiin noin 50 %:lla kohteista.
Selvityksen tuloksia voidaan hyödyntää metsätaloudessa muun muassa luonnonhoidon kehittämisessä, lajiesiintymien arvottamisen ja suojelun tukena sekä lajistokartoitusten suunnittelussa.
