Author(s) Kumpulainen Kimmo, Itkonen Pertti, Jäkäläniemi Anne, Leivo Anneli, Meriruoko Ari, Tikkanen Eero
Published by Metsähallitus, Vantaa, 1997
Pages 107 s.
Language
suomi
Publication series
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 72
ISSN-L 1235-6549
ISBN 951-53-1474-7 (painettu)
Summary

Metsähallitus inventoi vuosina 1993–1995 Pohjois-Suomen valtion mailla sijaitsevat luonnonsuojelullisesti arvokkaat vanhat metsät vanhojen metsien suojeluohjelmaa varten. Työtä valvoi ympäristöministeriön asettama vanhojen metsien suojelutyöryhmä.

Inventoinnin kohteena olivat kaikki toiminnallisina kokonaisuuksina esiintyvät luonnontilaiset tai luonnontilaisen metsän piirteitä omaavat vanhat metsät lähiympäristöineen. Inventoitavat kohteet etsittiin metsätalouskuviokarttojen sekä ilma- ja satelliittikuvien avulla.

Inventointimenetelmä jaettiin kahteen vaiheeseen: ilmakuvien, karttojen ja muun aineiston avulla tapahtuvaan ennakkotulkintaan sekä maastotöihin. Ennakkotulkinnassa etsittiin metsätalouskuviokarttojen metsikkökuviotiedoista, kartoista, ilma- ja satelliittikuvista sekä muista mahdollisista lähteistä tietoja mm. inventoitavan kohteen puustosta ja topografiasta sekä rajattiin kohde alustavasti. Maastossa inventoitiin kohteen maa- ja kallioperä, puusto ja muu kasvillisuus, suot ja pienvedet sekä kohteen luonnontilaisuus. Lajiston selvittämisessä keskityttiin vanhan metsän indikaattorilajeihin. Maastoinventoinnin jälkeen kohteesta laadittiin pääosin sanallinen yleiskuvaus sijaintitietoineen. Sen tuli antaa riittävät tiedot kohteen suojeluarvosta. Lisäksi luonnonsuojelullisesti arvokkaimmilta metsäkuvioilta kerättiin vertailukelpoista, numeerista tietoa lehtipuustosta, lahopuustosta sekä tavatuista indikaattori- ja uhanalaista lajeista.Kaikkiaan inventoitiin lähes 980 000 hehtaaria, josta talousmetsien metsämaata oli 166 000 hehtaaria. Vanhojen metsien suojelutyöryhmä antoi inventointiaineiston esikäsittelyn ja luokittelun Metsähallituksen tehtäväksi. Kohteet rajattiin uudelleen ja luokiteltiin suojelutyöryhmän määräämien kolmen kriteerin perusteella: metsän iän tuli ylittää 20 vuodella uudistuskypsyysikä, lahopuurunkoja tuli olla yli 20 % elävän puuston runkoluvusta eikä metsää saanut olla hakattu vuoden 1940 jälkeen. Arvojärjestykseen kohteet saatiin kehittämällä Metsähallituksessa ekologinen pisteytys, joka otti huomioon kohteen vanhan metsän piirteitä, erityisarvoja sekä lajistotietoja.

Inventointi vahvisti sen käsityksen, että yhtenäisimmät ja luonnontilaisimmat vanhan metsän kohteet sijaitsevat inventoidun alueen itä- ja pohjoislaidalla. Yhteistä näille kohteille on se, että niiden hyödyntäminen ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa joko saavutettavuuden tai metsien uudistumattomuuden vuoksi, ja siksi ne ovat jääneet metsätaloustoimien ulkopuolelle.