Tikankontin tila Suomessa
EU:n Life Luonto -rahaston tukemassa projektissa ”Tikankontin ja lettorikon suojelu Pohjois-Suomessa” (1.12.2000-31.5.2005) inventoitiin, hoidettiin, ennallistettiin ja tehtiin seurantoja uhanalaisen luontodirektiivin lajin, tikankontin (Cypripedium calceolus L.), kasvupaikoilla Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan sekä Etelä- ja Keski-Lapin Natura 2000 -alueilla.
Hankkeessa inventoitiin kaikkiaan 534 tikankonttiesiintymää 50:llä Natura 2000 -alueella. Inventoinneissa löydettiin yhteensä 250 uutta esiintymää. Natura-alueilla olevien esiintymien osuus kaikista esiintymistä hankealueella on 59 %. Tikankontin tärkein yksittäinen suojelualue on Kuusamossa sijaitseva Oulangan Natura-alue, jossa on 26 % Manner-Suomen tikankonttiesiintymistä. Merkittävin eliömaakunta on Perä-Pohjanmaa, jossa sijaitsee 45 % Manner-Suomen tikankonttiesiintymistä.
Puolet tikankontin kasvupaikoista oli kangasmailla, puolet soilla. Yleisimmät kasvupaikat olivat tuoreita lehtoja, joilla tavattiin 37 % esiintymistä. Tyypillisimpiä suokasvupaikkoja olivat lettokorpi ja lettoräme, joilla kasvoi yhteensä 36 % populaatioista.
Kaikkiaan kymmenellä metsätalousmaalla sijaitsevalla tikankontin kasvupaikalla tehtiin metsänkäsittelykokeita, joiden avulla selvitettiin puuston käsittelyn vaikutuksia tikankonttiesiintymiin. Metsänkäsittelykokeisiin liittyvissä seurannoissa havaittiin kukinnan ja kukkivien versojen määrän lisääntyneen käsitellyillä kasvupaikoilla. Natura-alueilla tehtiin lisäksi esiintymien tilan parantamiseen tähtääviä hoitotoimia kymmenellä tikankontin kasvupaikalla, ja kolme ojitettua suokasvupaikkaa ennallistettiin. Natura-alueiden tikankonttiesiintymistä kaikkiaan 30 % arveltiin ihmistoiminnan johdosta luonnontilaltaan jonkinasteisesti muuttuneiksi. Hoito- tai ennallistamistarvetta arveltiin hankkeen toimien jälkeen olevan vielä 12 %:lla esiintymistä.
Tikankontin suojelutaso Suomessa on epäsuotuisa. Lajilla on paljon elinvoimaisia populaatioita ydinesiintymäalueillaan eri puolilla Suomea, mutta esiintymien ja elinympäristöjen määrä on vähentynyt varsinkin eteläisessä Suomessa. Aktiiviset hoitotoimet ovat tarpeen erityisesti Kainuussa ja Etelä-Suomessa, joissa kuusikoituminen uhkaa pieniä ja eristyneitä tikankonttiesiintymiä. Raportissa esitellään esiintymäkohtaisia suosituksia mahdollisista toimenpiteistä esiintymien tilan ja lajin suojelutason parantamiseksi.
Suojelualueiden ulkopuolisilla esiintymillä on inventointitarvetta. Erityisesti Perä-Pohjanmaalla on runsaasti tikankonttiesiintymiä suojelualueiden ulkopuolella, eikä esiintymien nykytilasta ole tietoa.
