Ylä-Keyrityn alue-ekologinen suunnitelma

Alue-ekologisella suunnittelulla pyritään sovittamaan yhteen alueen biologiset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet. Metsien käsittelyä ohjataan suunnittelemalla siten, että alueelle tyypillinen, luontainen eliö- ja puulajisto säilyisi elin- ja lisääntymisvoimaisina populaatioina. Käsittely vaikuttaa myös lehti- ja lahopuun osuuden suhteelliseen lisääntymiseen.

Ylä-Keyrityn alue-ekologinen suunnitelma valmistui ensimmäisenä Metsähallituksen Itä-Suomen alueella. Suunnitelma oli monilta osilta pilottihanke. Prosessin eri vaiheissa käytettiin osallistavaa suunnittelua, jossa alueen käytöstä kiinnostuneet kansalaiset ja muut sidosryhmät saivat tuoda näkemyksensä ja mielipiteensä alueen käytöstä suunnittelijoille.

Suunnittelualueeseen sisältyy noin 1 600 ha Natura 2000-suojeluesitys. Ytimenä Natura-rajauksessa ovat Pumpulikirkon ja Joutenuksen vanhojen metsien suojelualueet noin 320 ha. Ydintä ympäröivän talousmetsäalueen suunnittelu toteutetaan alue-ekologisella suunnittelulla metsälain mukaisesti. Asia on sovittu 12.3.1997 Ympäristöministeriön ja Metsähallituksen neuvottelussa.

7 250 ha suuruinen suunnitelma-alue sijaitsee Itä-Suomen läänissä, Pohjois-Savon pohjoisimmassa kärjessä ja osittain Pohjois-Karjalan länsiosassa. Alue käsittää normaalin talousmetsän lisäksi Pumpulikirkon vanhojen metsien suojelualueen (320 ha), Luokkikankaalle perustettavan vanhojen metsien suojelualueen (24 ha) sekä Haravalehtoon perustettavan aarnialueen (25 ha). Pumpulikirkon alueella sijaitsee harvinainen, jääkauden aikana muodostunut hiidenkirnu, josta paikka on saanut ”kirkon” nimen. Suunnittelussa on huomioitu erityisesti 1980-luvulla alueelle rakennetun Metsäkartanon nuoriso- ja eräkeskuksen toimintaedellytykset. Keskuksen toiminta on nuorisopainotteista, luonnon mahdollisuudet hyväksikäyttävää. Se on Rautavaaran kunnan tärkein matkailukohde.

Suunnitelma-alueella sijaitsee myös Kuopion yliopiston ylläpitämä, Clarksonin yliopston kanssa yhteistyötä tekevä ilmastontutkimusasema metsäkoealoineen. Ekologisilla käytävillä ja askelkivillä on yhdistetty edellä kuvattuja suojelualueita sekä vesistöjä ekologisiksi verkostoiksi. Verkostoihin on käytetty talousmetsien pinta-alasta 431 ha (7 %). Osa ekologisista käytävistä tullaan ennallistamaan ojituksien tukkimisella, kulottamisella ja lehtipuuosuuden lisäyksellä havupuuta poistamalla.

Suunnitelman toteuttaminen vähentää alueen hakkuumahdollisuuksia vuosina 1997 – 2006 noin 60 %. Tämä johtuu pääosin vanhojen, päätehakkuuikäisten metsien jättämisestä ekologisiksi verkostoiksi. Rahassa mitaten myyntitulot supistuvat 2 milj. markkaa kyseisenä ajanjaksona. Myöhempinä suunnitejaksoina vähennys on 4 – 5 % luokkaa hakkuumäärissä. Vaikutus työllisyyteen lienee myös lievästi työvoimatarvetta vähentävä, vaikka huomioidaankin ennallistamisen ja mahdollisen luontomatkailun työllisyyttä lisäävä vaikutus.

Pidemmän aikajakson vaikutuksina oletetaan, että alueen vanhenevat ja vanhat metsät, ekologiset käytävät sekä ennallistettavat suoalueet parantavat eläinten ja eliöstöjen elinoloja ja viihtyvyyttä. Luonnon monimuotoisuustason parantuessa alueen kiinnostavuus luontomatkailuun ja metsästykseen kasvaa, mikä lisää sekä Metsäkartanon että Metsähallituksen palvelujen kysyntää.