Jussarö. Luotsi- ja kaivosyhteisö Tammisaaren ulkosaaristossa

Jussarön saari oli tärkeä kiintopiste jo varhaiskeskiajan merenkulkijoille. Skoonesta Ahvenanmaan ja Suomen rannikon kautta Tallinnaan johtanut reitti kulki Jussarön ohi. Jussarön suojainen salmi oli turvallinen odotuspaikka myrskyllä. Alueen magneettisuus häiritsi kompasseja. Asia kirjattiin merenkulun oppaisiin ensimmäisen kerran 1600-luvun alussa.

Tammisaaren saariston läpi kulkeva laivaväylä oli vielä 1600-luvulla Suomenlahden merenkulun pääväylä. Väylällä purjehtiminen edellytti luotsin apua. Talonpojat velvoitettiin jo 1600-luvulla ohjaamaan kruunun aluksia. Ensimmäinen varsinainen luotsi asettui Jussaröhön luultavasti vuonna 1800. Vuonna 1813 määrättiin luotsi päivystämään Jussarön saarella. Samana vuonna Jussarö määrättiin Busön luotsiaseman uloimmaksi luotsipaikaksi. 1700-luvun lopulla vakituisen asutuksen saaneeseen saareen asettuivat myös luotsit, ja heille rakennettiin tarpeelliset rakennukset. Ensimmäinen majakka, tunnusmajakka, rakennettiin vuonna 1811. Varsinainen majakkatorni valmistui Tulliniemeen vuonna 1891. Majakka sammutettiin vuonna 1922 Sundharun majakan valmistuttua. Majakkatorni räjäytettiin vuonna 1940.

Jussarön malmiesiintymä löydettiin vuonna 1834. Senaatin työnä aloitettiin kaivostyöt samana vuonna. Malmin menekki oli huono ja kaivuukustannukset suuret. Vuonna 1841 siirryttiin vankityövoiman käyttöön. Kaivos suljettiin vuonna 1861. Sata vuotta myöhemmin matkasi ensimmäinen malmierä Jussaröstä Oy Vuoksenniska Ab:n aloitettua kaivostoiminnan. Uusi kaivos suljettiin vuonna 1967.

Jussarön asukkaat saivat elantonsa luotsitoimesta ja kalastuksesta. Myös hylkeenpyyntiä harjoitettiin. Kauppayhteydet suuntautuivat paitsi mantereelle myös Viroon. Avioliitot solmittiin ulkosaaristolaisten kesken. Luotsiaseman muuttaessa pois vuonna 1961 ja kaivostoiminnan päättyessä saarelle jäi vain vuonna 1930 perustettu merivartioasema. Vanha luotsi- ja kalastajakylä katosi.