Tekijä Metsähallitus
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2016
Sivut 139 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 142
ISSN-L 1796-2943
ISBN 978-952-295-135-9 (pdf)
Tiivistelmä

Erämaalain mukaisesti Metsähallitus on laatinut Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman. Erämaalain tavoitteena on alueen erämaaluonteen säilyttäminen, luontaiselinkeinojen ja saamelaiskulttuurin turvaaminen sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittäminen.

Suunnitelma perustuu lakeihin ja asetuksiin, alueella tehtyihin selvityksiin, maastokäynteihin, paikallisten asukkaiden ja sidosryhmien esittämiin näkemyksiin sekä neuvotteluihin saamelaiskäräjien kanssa. Suunnitelmaa varten perustettiin yhteistyöryhmä, johon kutsuttiin edustajat eri sidosryhmistä.

Metsähallitus otti Hammastunturin hoito- ja käyttösuunnitelmatyössä käyttöön vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet. Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurien luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Saamelaiskäräjät nimesi erillisen Akwé: Kon -työryhmän valmistelemaan ohjeiden mukaisia toimenpiteitä hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnassa. Työryhmän jäsenet osallistuivat halutessaan myös yhteistyöryhmän kokouksiin.

Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on noin 184 000 hehtaaria. Hammastunturin erämaa-alue on lakisääteistä erämaa-alueista kolmanneksi suurin. Suunnittelualue sijoittuu Inarin (90 %), Sodankylän (9 %) ja Kittilän kuntien alueille. Suunnittelualue kuuluu lähes kokonaan saamelaisten kotiseutualueeseen. Alue jakautuu Hammastunturin, Sallivaaran, Ivalon, Lapin ja Kuivasalmen paliskuntien laidunalueille. Hammastunturin paliskunnalle erämaa-alue on erityisen tärkeä, koska sen osuus suunnittelualueen pinta-alasta on huomattava.

Pohjoisessa, idässä ja etelässä alue rajoittuu Metsähallituksen metsätalouden käytössä oleviin alueisiin, koillisessa pieneltä osin Inarin yhteismetsään ja lounaassa Naatsukka-aavan soidensuojelualueeseen. Lännessä Hammastunturin erämaa-alueella ja Lemmenjoen kansallispuistolla on yhteistä rajaa n. 50 km.

Tehdyt kulttuuriperintöinventoinnit kertovat, että Hammastunturin erämaan historia on rikas ja merkit ihmisen toiminnasta alueella ulottuvat esihistoriasta nykyaikaan saakka.

Erämaa-alueella on kaksi merkittyä retkeilyreittiä: Pahaojan polku sekä Kulmakurun hiihtoreitti. Ivalojoki on suosittu melontareitti. Ivalo–Inari-välinen moottorikelkkaura sijoittuu osin myös erämaa-alueelle. Hammastunturin erämaa-alueen vuosittaiseksi käyntimääräksi arvioidaan 42 000 käyntiä.

Alue on osa laajempaa riistatalousaluetta. Alue on perinteisesti paikallisille tärkeää pyyntialuetta. Hammaskaira ja sen vaikutuspiiriin kuuluvat alueet ovat tunnettuja erityisesti karhun, hirven ja kanalintujen pyyntialueena. Ivalojoki on Inarijärven vaeltavan taimenen tärkein lisääntymisjoki.

Suunnitelman päämääränä on säilyttää alue mahdollisimman erämaisena ja rakentamattomana paikalliskulttuurin harjoittamista tukevana erämaana.