Tekijä Kunttu Panu, Halme Panu
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2008
Sivut 97 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 173
ISSN-L 1235-6549
ISBN 978-952-446-627-1 (painettu), 978-952-446-628-8 (pdf)
Tiivistelmä

Keski-Suomessa on tavattu 168 kääpälajia, mikä on 72 % koko Suomen lajistosta. Näistä Keski-Suomen lajeista kolmannes on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Harvinaisimmat maakunnasta löytyneet lajit ovat kätkökääpä, karttakääpä, paksukuorikääpä, kastanjakääpä ja Rautalammin puolelta löytynyt hiilikääpä. Näistä lajeista ei ole koko Suomesta kuin muutama muu löytö. Keski-Suomi on usean lajin levinneisyyden pohjois- tai etelärajalla.

Merkittävimmät lähteet tälle tutkimukselle olivat kirjoittajien omat aiemmat tutkimukset ja selvitykset sekä Jyväskylän yliopiston museon luonnontieteellisen osaston kääpäkokoelmat. Tietoja tähän tutkimukseen kerättiin myös mm. kasvimuseoiden kokoelmista, kirjallisuudesta, muista julkaisuista, harrastajien ja tutkijoiden henkilökohtaisista löydöistä ja ympäristöhallinnon tietokannasta. Pääsääntöisesti mukaan hyväksyttiin vain näytteelliset löydöt.

Vanhan metsän kääpälajien indikaattoripisteytyksen perusteella Keski-Suomen arvokkaimmat metsäalueet ovat Pyhä-Häkin kansallispuisto (35 pist.), Salamajärven kansallispuisto (25 pist.) ja Salamanperän luonnonpuisto (24 pist.). Pinta-alaansa nähden arvokkaimmat metsäalueet ovat Muuramen Kuusimäen alue (824 ha) pistearvolla 22 sekä Suonenjoen Keurunmäen alue (625 ha) pistearvolla 21. Yli 10 pisteen metsäalueita Keski-Suomessa tai sen lähialueilla on 16. Eniten kääpälajeja, 93, on löytynyt Korpilahden Vaarunvuorilta.

Kääpälajien tulevaisuuden ennustus vaihtelee elinympäristövaatimusten mukaan, mutta yhteistä monille lajeille on vaatimus lahopuustoisesta, iäkkäästä, monipuulajisesta ja hoitamattomasta metsästä, jossa on luonnontilaisen metsän piirteitä.

Painos loppunut