Tässä oppaassa kerrotaan eri kävijälaskentamenetelmien hyvistä ja huonoista puolista sekä neuvotaan, kuinka elektronisten laskureiden avulla kerätään mahdollisimman luotettavasti ja taloudellisesti tietoa luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden kävijämääristä. Opas on tarkoitettu ensisijassa sille Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen henkilökunnalle, joka suunnittelee suojelu- ja retkeilyalueiden opastusta, palvelurakenteita ja käytön kanavointia. Opas soveltuu hyvin myös kuntien tai yhdistysten hoitamien suojelu-, virkistys- ja ulkoilualueiden kävijätietojen keräämiseen.
Oppaassa esitetään kävijälaskentatutkimuksen suunnittelu ja valmistelu sekä käytännön toteutus. Erityisesti kiinnitetään huomiota puuttuvien tietojen täydentämiseen itserekisteröinnissä ja erilaisten teknisten ja laadullisten korjauskerrointen määrittämiseen laskurien käytössä. Itserekisteröintiosassa käytetään esimerkkinä Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa tehtyä kävijälaskentaa ja elektronisten laskureiden käyttöä tarkastelevassa osassa Seitsemisen kansallispuistossa tehtyä kävijälaskentaa. Lopuksi esitetään, miten koko tutkittavan alueen kävijämäärä voidaan arvioida kokonaislaskentapäivien avulla laajentamalla pistelaskennan avulla saadut kävijämäärät koskemaan koko tutkimusaluetta.
2. painos 2001
