Tekijä Peura Pekka, Inkinen Matti
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 1994
Sivut 51 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 30
ISSN-L 1235-6549
ISBN 951-47-9359-5 (painettu)
Tiivistelmä

Tiedot kansallispuistojen kävijöistä ja käytöstä ovat puutteellisia. Puistojen käytön kehittämiseksi näiden tietojen tarve on ilmeinen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoja Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen kävijöistä ja käytöstä.

Tutkimusaineisto kerättiin lomakekysely- ja -haastattelumenetelmällä kesällä 1993 Lauhanvuoren ja Seitsemisen  kansallispuistoissa. Kyselyyn vastasi 267 Lauhanvuoren ja 296 Seitsemisen kansallispuiston kävijää. Kävijöiden oma-aloitteisesti täyttämiä ja haastattelemalla kerättyjä vastauksia kertyi likimain saman verran. Tilastollisesti edustava otos kansallispuistokävijöistä on käytännössä mahdoton, minkä vuoksi käyttökelpoisin lähtökohta on kerätä mahdollisimman runsaasti vastauksia kävijöiden puistokäyntien yhteydessä ilman otantaa.

Lauhanvuori ja Seitseminen ovat ns. oman alueensa kansallispuistoja. Ne keräävät kävijöitä enimmäkseen sijaintipaikkojensa lähistöltä. Molemmat ovat ”yleispuistoja” ilman suuria nähtävyyksiä. Puistoihin tullaan yleensä varta vasten, mutta varsinkin Lauhanvuorella viivytään vain muutamia tunteja. Päiväkäyntien osuus Lauhanvuoren kansallispuistossa on noin 90 %, mutta Seitsemisen kansallispuiston kävijöistä lähes 40 % yöpyi vähintään yhden yön. Suurin osa kävijöistä oli tyytyväisiä puistojen palveluihin, ja kansallispuistokäynti täytti hyvin kävijöiden ennakko-odotukset.

Aineettomat ja eettiset arvot sekä yleisen virkistäytymisen tarpeet ovat hallitsevia Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen käytössä. Kansallispuisto ja sen erityisluonne on kävijöiden kannalta selvästi ensisijaista, mihin verrattuna järjestetyt palvelut ovat aina sivuseikka. Kansallispuistoja voidaan verrata esimerkiksi museoihin tai kirkkoihin: ne kaikki edustavat historiaa, kulttuuria ja aatesisältöä, jotka sinänsä ovat kiinnostavia. Käytön ohjauksessa ja ohjautuvuudessa tärkeä sosiaalinen normi on kansallispuistoissa vielä puutteellinen, mutta se on tietoisesti luotavissa.