Tekijä Metsähallitus
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2011
Sivut 102 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 95
ISSN-L 1796-2943
ISBN 978-952-446-864-0 (pdf)
Tiivistelmä

Tämä suunnitelma on laadittu kahden Natura 2000 -alueen, Lietveden (FI 0500024) ja Luonterin (FI 0500021), muodostamalle kokonaisuudelle. Lietvesi sijaitsee Puumalan, Taipalsaaren ja Savitaipaleen kuntien alueilla, jakautuen Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntiin. Luonteri sijaitsee kokonaan Etelä-Savossa Mikkelin kaupungin sekä Juvan ja Puumalan kuntien alueilla. Natura-alueiden yhteispinta-ala on noin 277 km², josta pääosa vesialuetta. Maa-alueista on perustettu pääosin yksityisiä luonnonsuojelualueita; valtion suojeluun hankkimia, Metsähallituksen hallinnoimia maita on n. 13 km².

Suunnitelma on laadittu osallistavaa suunnittelutapaa noudattaen yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa. Se ohjaa Metsähallituksen toimintaa Lietveden ja Luonterin Natura-alueiden valtionmaiden käytössä. Yksityismaiden osalta suunnitelma toimii yhteenvetona ja tietopakettina Natura 2000 -ohjelman tavoitteista, toteutustavoista ja vaikutuksista suunnittelualueella. Suunnittelun erityistavoitteena on ollut pilotoida suojelutavoitteiden ja kehityshankkeiden yhteensovittamista Natura-alueilla ja niiden läheisyydessä.

Lietveden ja Luonterin Natura-alueet muodostavat luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävän suojelualuekokonaisuuden. Niillä on erityistä arvoa erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelussa ja Saimaan ainutlaatuisen järviluonnon säilyttämisessä. Alueen vesien laatu on erinomainen.

Lietveden luonto muodostuu selkävesistä ja sokkeloisesta saaristosta. Rannat vaihtelevat karuista silokallioista louhikkoisiin moreenimaihin ja hienohiekkaisiin harjuihin. Metsät ovat valtaosin karuja kallio- ja harjumänniköitä. Natura-alueeseen kuuluu varsinaisen Lietveden lisäksi alueita Petran­selältä ja Liittokivenselältä. Luonteri on Etelä-Savon puhtaimpia vesistöjä. Vesi on erittäin kirkasta ja järviluonto melko luonnontilaista. Alueella on pitkiä ja kapeita selkiä sekä erikokoisia kallioisia saaria. Rannat ovat syviä. Luonterin luonnontilaiset kalliomänniköt ovat arvokkaita vanhojen metsien suojelun kannalta.

Luonterilla arvioidaan elävän noin 5 saimaannorppaa. Norpan ei ole kuitenkaan toistaiseksi havaittu lisääntyvän siellä. Lietveden norppakannan suuruudeksi arvioidaan noin 25 yksilöä. Molemmilla alueilla olisi hyvät edellytykset vahvemman norppakannan elinalueeksi. Saimaannorppa on suunnittelualueen tärkein suojeluperuste.

Luonnonsuojelullisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen lisäksi alue on merkittävä virkistyskäytön kannalta. Sitä voisi hyödyntää nykyistä enemmän luontomatkailuun. Lähialueilla on runsaasti vapaa-ajan asutusta, minkä vuoksi on tärkeää säilyttää luonnontilaisia ja yleiseen virkistyskäyttöön varattuja alueita. Lietveden ja Luonterin alueet soveltuvat hyvin vesiretkeilyyn: matkaveneilyyn, melontaan ja soutuun. Hyvä retkisatamaverkosto mahdollistaa useamman päivän retkeilyn järvimaisemissa. Metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys ovat paikallisesti tärkeitä. Virkistyskalastuksen edellytykset ovat hyvät.

Suunnitelman tavoitteena on ollut löytää tasapaino Natura-alueiden suojelun ja kestävän käytön välillä. Tärkeimmät keinot ovat norpan suojeluun liittyvää tietoisuuden lisääminen, paikalliset yhteistyö- ja sopimuskäytännöt elinkeinotoiminnan ja virkistyskäytön järjestämisessä (metsästys, kalastus, muu virkistyskäyttö, luonnonhoito, matkailu), norpalle vaarattomien kalanpyydysten käytön ja kalastusmuotojen edistäminen, käytön ohjaaminen maankäytön vyöhykejaon avulla, tulokaslajien säätelyn ja torjunnan tehostaminen sekä kulttuurivaikutteisten ja metsäluontotyyppien ennallistaminen ja hoito.

Suunnitelmassa on panostettu aiempaa enemmän alueiden tärkeimpien suojelullisten arvojen sekä niihin kohdistuvien uhkatekijöiden ja maankäyttöpaineiden tunnistamiseen, tavoitteena kytkeä Natura-alue mahdollisimman hyvin toiminnalliseen ympäristöönsä. Tässä yhteydessä pilotoituja menetelmiä ja analyysityökaluja voidaan jatkossa hyödyntää mm. maankäytön suunnittelun apuvälineinä.