Tekijä Silvennoinen Petri, Leskinen Jukka
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 1999
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja
ISBN 952-446-126-9
Tiivistelmä

Alue-ekologinen suunnittelu on laajan metsäalueen luontoarvojen kokonaistarkastelua. Tämän suunnitelman tavoitteena oli laatia Savonlinnan, Sulkavan ja Punkaharjun kunnissa sijaitsevalle yhtenäiselle valtionmaalle eri käyttömuotojen tarpeet mahdollisimman kattavasti huomioon ottava suunnitelma. Suunnitelma-alueen kokonaispinta-ala on n. 10 000 ha, josta talousmetsiä on 94 % ja erikoismetsiä 6 %. Erikoismetsiin sisältyvät Ahmalammen luonnonhoitometsä sekä Julunkiven, Kokkolansalon, Katajalamminmäen ja Huosionkorven vanhojen metsien suojelualueet. Alue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja Vuoksen vesistöön.

Alueen puusto on hyvin mänty- ja kuusivaltaista. Lehtipuuvaltaisten metsiköiden osuus on alle 10 % metsämaan pinta-alasta. Erikoismetsien puusto on selvästi vanhempaa ja tiheämpää kuin talousmetsien hakkuin käsitelty puusto. Nuoret ikäluokat ovat vain talousmetsissä vallitsevia. Taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin lukeutuu talousmetsistä 67 % ja erikoismetsistä 26 %. Suunnittelualueen kivennäismaiden kasvupaikoista n. 90 % kuuluu tuoreisiin ja kuivahkoihin kankaisiin. Metsämaan kankaat ja korvet jakautuvat ruotsalaisen ASIO-mallin mukaisiin luokkiin seuraavasti: A 470 ha, S 453 ha, I 6875 ha ja O 436 ha.

Luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia kohteita ovat vanhojen metsien suojelualueet ja Ahmalammen luonnonhoitometsä, joissa vanhat, kuolemassa olevat lehtipuut tarjoavat otolliset olosuhteet uhanalaisille eliölajeille. Talousmetsien luonnonsuojelu -yhteistutkimushankkeessa alueen talousmetsistä löytyi lukuisia uhanalaisia eliölajeja. Esimerkiksi hävinneeksi luokiteltu kampasaniainen löytyi Kokkolansalon läheltä. Lahopuukokeen yhteydessä löytyi myös Suomessa ennen tuntematon oksakirjaajiin kuuluva kaarnakuoriaislaji. Lisäksi luonnonsuojelulain mukainen lehmusmetsikkö, maakunnallisesti arvokkaisiin pienvesiin kuuluva Lammakko ja seutukaavassa mainitut arvokkaat harjualueet suppineen ovat esimerkkeinä alueen monista luontokohteista.

Kulttuurihistoriallisesti mainittavia kohteita alueella ovat 1900-luvun alkupuolella rakennetut metsäkämpät, pyörätiet, tervahaudat, toisen maailmansodan aikaiset rakennelmat ja mylly Lohilahteen laskevan puron varrella. Myllyn paikalla toimi aikanaan Sulkavan ensimmäinen saha, kruunun sahamylly, joka rakennettiin vuonna 1593.

Monimuotoisuutta lisätään suosimalla lehtipuita, erityisesti haapaa, sekä ennallistamalla Sahalahteen laskeva puronvarsi ja Haavikkolahden entiset pellot. Lehtipuuvaltaisten metsien osuus kasvatetaan nykyisestä 5 %:sta 7 %:iin seuraavien 10 vuoden aikana. Palaneen puun lisäämiseksi kulotustavoitteeksi asetettiin 20–30 ha viidessä vuodessa. Kuolleen puun määrä lisääntyy metsissä Metsähallituksen ympäristöoppaan mukaan toimittaessa.

Ekologiset käytävät sijoitettiin olemassa olevien arvokkaiden luontokohteiden välille. Käytävillä yhdistettiin suojelualueet toisiinsa käyttäen hyväksi korpinotkoja, lampien rantametsiä ja puronvarsia. Suojelualueet ja erityiskohteet kuten ekologiset käytävät, aarnimetsät, avainbiotoopit, ranta- ja maisemametsät sekä muut jatketun kiertoajan kohteet kohottavat alueen vanhojen metsien osuuden 16 %:iin. Osuus tulee jatkossa pienenemään mutta säilyy 8 %:ssa, mikä on tavoiteosuuden (40–8 %) ylärajalla. Tavoitteiden toteutumista seurataan viiden vuoden välein.

Alueen pääasiallisia virkistyskäyttömuotoja ovat metsästys, marjastus, sienestys ja muu luontoharrastus. Lyhytaikaiseen metsästykseen tarjoaa mahdollisuuden Lohikosken-Likaistenperän pienriistan lupametsästysalue.

Suunnitelman taloudellisten vaikutusten selvittämiseksi tehtiin MELA-ohjelmalla neljä eri vaihtoehtoa sisältänyt hakkuulaskelma. Kokonaisuuden kannalta parhaana pidettiin vaihtoehtoa, jossa kaikki erityiskohteet, mukaan lukien ekologiset käytävät, otetaan hakkuumahdollisuuksia pienentävinä tekijöinä huomioon.

Painos loppunut