Tekijä Rissanen Kalervo
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 1999
Sivut 43 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 23
ISSN-L 1239-1670
ISBN 952-446-138-2
Tiivistelmä

Laissa Metsähallituksesta vuodelta 1993 säädetään: ”Biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituk-senmukainen lisääminen tulee luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana ottaa riittävästi huomioon yhdessä metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa.” Eräänä keskeisenä apuvälineenä annettujen velvoitteiden hoitamiseksi Metsähallituksessa otettiin vuonna 1993 käyttöön Metsätalouden ympäristöopas ja seuraavana vuonna aloitettiin oppaan ohjeiden ja suositusten noudattamisen seuranta. Seuranta nimettiin alkuvaiheessa metsätalouden ympäristönsuojelun seurannaksi, mutta nimi muutettiin myöhemmin seurannan sisältöä paremmin kuvaavaksi luonnonhoidon seurannaksi.

Seuranta on kohdistettu ensisijaisesti päätehakkuiden välittömiin ympäristövaikutuksiin. Tietoa on kerätty myös kasvatushakkuiden, tienrakennuksen ja kaukokuljetuksen ympäristövaikutuksista. Vuonna 1994 aloitettua seurantaa on jatkettu vuosittain, joten vuonna 1998 täyttyi ensimmäinen viisivuotisjakso.

Tärkein seurattava asia on ollut talousmetsissä olevien luontokohteiden pinta-alan ja ominaispiirteiden säilyminen eri toimenpiteiden yhteydessä. Toinen keskeinen seurantakohde on ollut uudistusaloille ja luontokohteisiin jätettävän säästöpuuston määrä ja laatu. Luontokohteiden pinta-alan ja säästetyn puuston määrän perusteella on voitu arvioida myös luonnonhoidon taloudellisia vaikutuksia. Muita seurattavia asioita ovat olleet vesistöjen suojavyöhykkeiden leveys ja toimivuus, uudistusalan koko ja hakkuiden maisema-vaikutukset. Vuonna 1997 aloitettiin metsä- ja luonnonsuojelulain säännösten noudattamisen seuranta.

Seurannan viiden vuoden tulokset osoittavat selvästi, että kehitys on ollut myönteistä kaikkien seurattavien asioiden osalta. Arvokkaiksi luokiteltujen luontokohteiden, erityisesti metsälaissa kuvattujen arvokkaiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain mukaisten arvokkaiden luontotyyppien ominaispiirteet säilyvät nykyisin lähes täydellisesti. Myös muiden luontokohteiden huomioon ottaminen on parantunut selvästi seurantajakson aikana. Eniten kehittämistä on vielä pienvesien suojelussa sekä säästöpuiden määrän ja laadun säätelyssä ja sijoittelussa uudistusaloille.

Tehostuneella ympäristönäkökohtien huomioon ottamisella on ollut ja tulee olemaan huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Seurantatulokset ovat kuitenkin osoittautuneet hyväksi keinoksi kehittää talousmetsien käsittelytapoja siten, että puuntuotanto- ja luonnonhoitonäkökohtien yhteen sovittaminen onnistuu koko ajan paremmin ja myös taloudelliset menetykset pysyvät kohtuullisina.

Painos loppunut