Dahkki(t) Metsähallitus
Almmustuhtti Metsähallitus, Vantaa, 2010
Siidolohku 54 s.
Giella
suomi
Almmustahttinráiddut
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 71
ISSN-L 1796-2943
ISBN 978-952-446-789-6 (pdf)
Čoahkkáigeassu

Suunnittelun kohteena oleva alue koostuu soidensuojelualueesta, soidensuojeluohjelma-alueesta ja vanhojen metsien suojeluohjelman alueesta. Suunnittelualueella esiintyy useita ravinteikkuudeltaan ja kasvillisuudeltaan erilaisia suotyyppejä. Karujen suotyyppien lisäksi siellä on ravinteikkaan kallioperän vaativia lettoja. Alueelle ovat tyypillisiä puuttomat nevalakeudet. Aapasoiden ohella on myös keidassoita. Suurimpia vesistöjä ovat Martimojärvi ja Pikkujärvi. Järvien eteläpuolella levittäytyy vaikeapääsyinen rimmikko, Martimojärven allikkoalue. Suunnittelualueen suot kuuluvat Pohjois-Suomen tärkeimpiin suoluonnon suojelukohteisiin. Alue on erityisen tärkeä uhanalaisille lintulajeille.

Kivalot on yli 100 km pitkä vaarajakso, joka ulottuu Itä-Lappiin asti. Osa siitä, Penikat, kuuluu soidensuojelualueeseen. Osa Martimoaavan–Lumiaavan–Penikoiden alueen metsistä on arvokasta vanhaa metsää. Alueen pohjoisosan metsäsaarekkeiden puusto on nuorta, 1950-1960-luvulla metsätalouden keinoin perustettuja metsiköitä. Suunnittelualueen kävijämäärän oletetaan kasvavan siten, että vuoteen 2015 mennessä kokonaismäärä on noin 30 000 (nykyisin noin 14 000 henkilöä). Virkistyskäytön kehittämisen tavoitteena on, että nykyistä palveluvarustusta parantamalla ja harkitulla lisä­rakentamisella luodaan edellytykset käyntimäärän kasvulle. Lisääntyneet kävijät ohjataan pääosin reitistölle opastuksella ja hyvällä palveluvarustuksella. Reitistöä ja muuta palveluvarustusta täydennetään ainoastaan virkistysvyöhykkeellä. Suunnittelualueen ja sen lähialueen nykyinen palveluvarustus pidetään hyvässä kunnossa. Mahdollisesta rakentamisesta, kuten uusista reiteistä ja rakenteista, tehdään erillinen toimenpidesuunnitelma.

Luontoa ennallistetaan polttamalla, pienaukottamalla ja lahopuuta lisäämällä. Näin parannetaan alueen luonnontilaa. Uhanalaisia lajeja seurataan lajikohtaisten seurantasuunnitelmien mukaan direktiivilajeja painottaen.

Porotalouden ja paikallisen virkistyskäytön mahdollisuudet turvataan.