Metsien ennallistamisen ekologiaa

Luonnon metsä muuttuu jatkuvasti. Ilmaston muutokset ja kasvilajien leviäminen selittävät mm. puulajiston eroja eri aikakausilla. Erilaiset häiriöt aiheuttavat muutoksia yhden puusukupolven aikana. Tällaisia häiriöitä ovat esimerkiksi kulot, voimakkaat tuulet, hyönteiset, sienet ja eräät nisäkkäät. Häiriöiden vaikutusalue vaihtelee suuresti muutamista neliömetreistä satoihin, jopa tuhansiin hehtaareihin. Häiriöiden esiintyminen ja toistuvuus ovat epäsäännöllisiä.

Luonnonmetsissä häiriöiden seurauksena osa puustosta kuolee. Metsiin syntyy kuollutta puuta eri häiriöiden seurauksina ja metsissä on eriasteisesti lahonnut monien eri puulajien ja puiden eri kokoluokkien muodostama lahopuusto. Puusto muodostuu yleensä useista puulajeista, se on kerroksellista, eri-ikäistä ja tilarakenteeltaan epätasaista. Palanutta puuta löytyy useimmista luonnonmetsistä.

Ihminen muuttaa luonnonmetsiä suuresti. Hän hakkaa puustoa ja estää luontaiset häiriöt metsissä. Talousmetsissä lahopuustoa on niukasti, ja sekin usein varsin yksipuolista. Palanutta puuta ei ole. Metsät ovat yleensä yhden puulajin ja latvuskerroksen muodostamia tasaikäisiä ja tilarakenteeltaan tasaisia puustoja, joita pirstovat hakkuiden lisäksi metsätiet. Metsät ovatkin uhanalaisten eliölajien tärkein elinympäristö Suomessa..

Pääosa suojelualueiden metsistä on entisiä talousmetsiä. Niitä voidaan muuttaa luonnontilaisemmaksi ennallistamalla niitä eli lisäämällä niihin kertaluontoisella toimella luonnonmetsän piirteitä.

Ennallistamisen tavoitteita ovat vanhojen luonnonmetsien ytimien laajentaminen ja uhanalaisten lajien suojelu. Näihin tavoitteisiin pyritään metsiä polttamalla, pienaukkohakkuilla, puita vaurioittamalla, teitä metsittämällä, pohjavedenpintaa nostamalla, tulvittamalla ja/tai lajinsiirroin.

Suojelualueiden ennallistamistarve olisi selvitettävä kiireellisesti. Lisäksi ennallistamisseurantoja olisi jatkettava, jotta saataisiin selville ennallistamisen vaikutukset pitkällä aikavälillä.