Pokka-Pulju alue-ekologinen suunnitelma

Pokka-Pulju alue sijaitsee Kittilän kunnan pohjoisosassa ollen kokonaisuudessaan suojametsäaluetta. Suunnittelualueen pinta-ala on 127 731 ha. Alue kuuluu Kitisen ja Ounasjoen vesistöalueisiin ja kasvimaantieteellisesti Perä-Pohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeen Keskisen Perä-Pohjolan ja Metsä-Lapin alueeseen. Topografialtaan maaston keskikorkeus vaihtelee 265–400 m mpy. Metsät ovat osaksi metsäpalon jälkeen syntyneitä 40–80-vuotiaita männiköitä ja osaksi yli 160-vuotiaita erirakenteisluonteisia metsiä. Alueella on myös runsaasti vanhoja kuusimetsiä, joista suurin osa sisältyy Pomokairan vanhojen metsien suojelualueeseen ja Puljun erämaa-alueeseen sekä Raakevuoma-Vuossijängän soidensuojelualueeseen. Alueella on runsaasti karuja kirkasvetisiä pienvesiä.

Kuviotietojärjestelmän, ilmakuvien, erilaisten karttojen ja osallistavan suunnittelun avulla kerättiin alueen mahdolliset arvokkaat luontokohteet, joista maastossa mitattiin niiden kuolleen puun määrä ja niiden avainbiotooppia osoittavat rakennepiirteet. Yhteensä maastossa mitattiin 38 kuviota (614 ha), joka on 1,0 % metsämaan ja 0,5 % koko maapinta-alasta. Lisäksi käytiin läpi alueen riista-ja maisemakohteet sekä alueen vanhojen metsien inventointitiedot sekä muut aluetta koskevat selvitykset ja inventoinnit.

Perustettavan vanhojen metsien suojelualueen kokonaispinta-ala on 9 705 ha (7,5 %). Talousmetsiin luokiteltiin maastomittausten perusteella avainbiotooppeja yhteensä 36 kuviota pinta-alaltaan yhteensä 370 ha (0,3 %). Metsämaata tästä on 259 ha (0,5 % metsämaan pinta-alasta). Runsaammin avainbiotoopeiksi luokiteltiin aarnimetsiköitä, pienvesiä ja reheviä soita. Alueelle laadittin ekologiset käytävät yhdistämään luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat alueet. Käytävien maapinta-ala on yhteensä 2 570 ha (2,0 %).

Suunnitelmaan sisältyy ASIO-malliin perustuva metsien luontaista dynamiikkaa koskeva tarkastelu. Alueen metsä-ja kitumaiden arvioitiin jakaantuvan ASIO-mallin luokkiin siten, että A-luokkaa on 5 %, S-luokkaa 28 %, I-luokkaa 52 % sekä 16 % O-luokkaa. Luokituksen avulla pyrittiin vertailemaan metsien teoreettista puulaji-ja ikärakennetta nykytilanteeseen. Vertailun perusteella asetettiin tavoitteet mm. eri puulajien osuuksiksi ja sukkessiovaiheiden pinta-aloiksi sekä vuosittaiseksi kulotuspinta-alaksi. Luontaisen metsäpalodynamiikan avulla on myös esitetty yleiset metsänkäsittelymallit metsäpaloherkyydeltään erilaisille kasvupaikoille. Metsienkäsittelyyn liittyy oleellisena osan myös säästöpuuston jättämisen periaatteet. Metsienkäsittelyssä tavoitteiksi otettiin lehtipuuston sekä kuolleen ja palaneen puun lisääminen. Erämaa-, soidensuojelu-, lehtojensuojelu- ja vanhojen metsien suojelualueet sekä alueen muut luontokohteet muodostavat alueelle populaatioekologisen rakenteen, jossa kolme laajaa suojelukokonaisuutta säilyttävät alueen vanhan metsien lajiston ydinpopulaatiot ja kykenevät tarvittaessa asuttamaan myös alueen muut ko. lajeille suotuisat elinympäristöt. Suunnitelman vaikutukset käyttö-puusuunnitteeseen on laskettu mela-ohjelman avulla. Ensimmäisten 10 vuoden aikana suunnitelman vaikutus on 4 % alueen käyttö-puusuunnitteeseen. Sen jälkeen talousmetsien erityiskohteiden vaikutus on vain 1–2 %. Alueen ekologiset perusratkaisut on kuitenkin tehty jo suojelualueita perustettaessa. Ilman suojelualueita metsätalouden käyttöpuusuunnite voisi olla ensimmäisten 20 vuoden aikana 1,6–1,7*kertainen nykytasoon verrattuna.

Suunnitelmaan on liitetty katsaus Pokka-Pulju alueen metsien aikaisempaan käyttöön ja nykytilaan.