Posion alue-ekologinen suunnitelma

Suunnitelma-alueeseen kuuluvat Posion kunnan yhtenäiset valtion maat lukuun ottamatta ns. Laukun aluetta. Suunnitelma-alueen kokonaispinta-ala on noin 113 700 ha. Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu pohjois-boreaaliseen vyöhykkeeseen ja Perä-Pohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Topografialtaan maaston korkeus vaihtelee välillä 123 – 466 m mpy. Metsät ovat osaksi metsäpalon jälkeen syntyneitä 50-80-vuotiaita männiköitä. Alueen pohjoisosa on eteläosaa hieman iäkkäämpää. Osa metsistä on taimikkovaiheessa. Alueeseen kuuluu lakisääteisiä suojelualueita 31 322 ha (30 %) kokonaismaapinta-alasta.

Paikkatietojärjestelmän kuviotietojen, ilmakuvien, erilaisten karttojen ja osallistavan suunnittelun avulla kerättiin alueen mahdolliset arvokkaat luontokohteet. Näiltä potentiaalisilta luontokohteilta mitattiin maastossa kuolleen puun määrä ja muut niiden avainbiotooppiluonteesta kertovat rakennepiirteet. Yhteensä mittaukset tehtiin maastossa 1 058 kuviolta (3 703 ha), mikä on 6 % metsämaan ja 4 % koko maapinta-alasta. Lisäksi käytiin läpi alueen riista- ja maisemakohteet sekä alueen vanhojen metsien inventointitiedot ja muut alueelta tehdyt selvitykset.

Suunnitelma-alueen suojelumetsien (laki & MH:n rauhoitukset) kokonaismaapinta-ala on 32 842 ha eli 31 % koko maapinta-alasta. Erikoismailla vanhoiksi metsiksi luokiteltuja metsiä on 15 824 ha (23 % koko metsämaan pinta-alasta). Talousmetsiin luokiteltiin maastomittausten perusteella avainbiotooppeja ja toiminnan ulkopuolisia (kr 15) alueita yhteensä 4 394 ha (5,7 %). Metsämaata tästä on 3 194 ha (6,6 % metsämaan pinta-alasta). Taloustoiminnan ulkopuolella on 37 236 ha (36 % maa-alasta). Runsaimmin avainbiotoopeiksi luokiteltiin purojen varsia, lähteitä, sekä aarnimetsiköitä. Alueelle laadittiin ekologiset käytävät yhdistämään luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat alueet.

Suunnitelmaan sisältyy ASIO-malliin perustuva metsien luontaista metsäpalodynamiikkaa koskeva tarkastelu. Alueen metsä- ja kitumaiden arvioitiin jakaantuvan ASIO-mallin luokkiin siten, että A-luokkaa on 1 %, S-luokkaa 5 %, I-luokkaa 55 % ja O-luokkaa 40 %. Luokituksen avulla pyrittiin vertailemaan metsien teoreettista puulaji- ja ikärakennetta nykytilanteeseen. Vertailun perusteella asetettiin koivuvaltaisten metsien tavoiteosuudeksi noin 5 % (40 ha/v.) ja kulotuspinta-alaksi noin 30 ha/3 vuotta. Luontaisen metsäpalodynamiikan avulla on myös esitetty yleiset metsänkäsittelymallit metsäpaloherkkyydeltään erilaisille kasvupaikoille. Metsienkäsittelyyn liittyy oleellisena osana myös säästöpuuston jättäminen. Metsienkäsittelyssä tavoitteiksi otettiin lehtipuuston sekä kuolleen ja palaneen puun lisääminen.

Tulevat vanhojen metsien suojelualueet, Riisitunturin kansallispuisto sekä alueen muut luontokohteet pystyvät todennäköisesti säilyttämään vanhojen metsien lajiston ydinpopulaatiot ja kykenevät myös asuttamaan alueen muita potentiaalisia elinympäristöjä. Tätä oletusta ei kuitenkaan ole suunnitelmassa testattu.

Suunnitelman vaikutukset alueen käyttöpuusuunnitteeseen on laskettu MELA-ohjelman avulla. Sen mukaan suunnitelman kokonaisvaikutus suunnitteeseen 10 lähivuoden aikana on 11 %, josta luontokohteiden osuus on 7 % ja riista- ja maisemakohteiden osuus 4 %.