Puhoksen alue-ekologinen suunnitelma
Alue-ekologisella suunnittelulla luodaan kokonaiskatsaus suuralueiden luonnon erityispiirteistä. Luontoarvojen kartoitukseen painottuvan alue-ekologisen suunnittelun tavoitteena on luoda kestävä pohja luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle valtion metsissä. Luontoarvojen kartoituksella pyritään säilyttämään nykyiset arvokkaat elinympäristöt ja niiden ylläpitämä lajisto sekä tietty määrä näitä elinympäristöjä myös pitkälle tulevaisuuteen. Alue-ekologisella metsäsuunnittelulla pyritään myös yhdistämään metsien erilaisia käyttömuotoja, kuten metsätalous, virkistyskäyttö, kulttuurikohteiden vaaliminen ja riistatalous.
Keväällä 1997 aloitettiin Puhoksen alue-ekologisen suunnitelman teko Oulun lääniin, Pudasjärven kunnan kaakkoisosaan. Puhoksen alue sijaitsee keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Suunnitelma-alueen pinta-ala on noin 46 000 ha ja se rajoittuu pohjoisessa Syötteen vaara- ja tunturialueeseen sekä etelässä Puolangan ja Kainuun vaaramaisemiin. Alueen länsipuolelta puolestaan alkavat Pohjanmaan laakeammat suoalueet. Puhos sijoittuu siis eräänlaiseen välimaastoon paitsi pinnanmuotojen, myös elinympäristöjen ja maaperän rehevyyden perusteella. Syötteen ja Puolangan vaihtelevat ja rehevät alueet vaihettuvat karumpaan ja tasaisempaan Pohjanmaan suoalueeseen. Puhoksen suunnitelma-alueella on vielä monin paikoin jylhääkin vaaramaisemaa ja toisaalta myös paljon reheviä puronvarsia ja muita reheviä kasvupaikkoja.
Suunnitelma-alueella tehtiin maastotöitä kevään ja kesän 1997 sekä kevään 1998 aikana. Maastotyöt painottuivat kesäaikaiseen avainbiotooppien kartoitukseen. Keväällä tehtiin metson soidinpaikkojen kartoitusta. Maastotöissä käytiin läpi yhteensä noin 5 000 hehtaarin alue eli yli 11 prosenttia koko alueen pinta-alasta.
Puhoksen suunnitelma-alueen talousmetsistä löydettiin noin 500 arvokasta luontokohdetta eli avainbiotooppia. Avainbiotooppien pinta-ala on noin 2 600 hehtaaria, mikä on vajaa kuusi prosenttia talousmetsien kokonaisalasta. Talousmetsien metsämaasta avainbiotoopit kattavat yli kuusi prosenttia. Merkittävimpiä alueen avainbiotooppeja ovat rehevät puronvarret, kalliot sekä lehdot. Puhoksen alueelta on tavattu 22 valtakunnallisesti uhanalaista ja 35 alueellisesti uhanalaista lajia. Valtakunnallisesti uhanalaisista yksi on nisäkäs, kaksi lintuja, yksi nilviäinen, kolme putkilokasveja, kaksi sammalia ja yhdeksän kääväkästä sekä kolme jäkälää. Kasvit ovat pääasiassa lehtojen ja lettojen lajeja, kääväkkäät puolestaan vanhojen metsien ilmentäjiä.
Metsien puulaji- ja ikärakenteelle asetettiin suunnitelmassa pitkäntähtäimen tavoitteita. Vanhan metsän osuus tulee suunnitelma-alueella olla 6-8 %. Lehtipuuvaltaisten metsien osuuden kivennäismailla tulee olla 5 % eli 1 400 ha, joten lehtipuulle annetaan uudistua noin 6 ha/v. Kuolleen puun määrää tulee lisätä jättämällä uudistusaloille 5-10 m3/ha järeähköä säästöpuustoa. Palaneen puun määrää lisätään kulottamalla joka kolmas vuosi vähintään 20 ha. Lisäksi suunnittelutyöryhmä esittää vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintöön (1996) pohjautuen, että Puntarinvaaran ja Rasinlammen A-alueista muodostetaan alueet yhdistämällä yksi suojelumetsäkohde, jonka pinta-ala on 164 hehtaaria.Luonto- ja erityisarvojen huomiointi vaikuttaa hakkuumahdollisuuksiin eniten ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla. Hakkuumahdollisuudet vähenevät luontoarvojen huomioinnin myötä noin 15 prosenttia vuodessa. Tämän työllisyysvaikutukseksi on arvioitu noin 4 henkilötyövuotta. Vähennys on alkuvaiheessa suuri, koska monet luonto- ja erityiskohteet sijaitsevat vanhoissa hakkuukypsissä metsissä, joita on tällä hetkellä vähän jäljellä. Kasvu on kuitenkin huomattavasti poistumaa suurempi, joten jatkossa hakkuumäärää voidaan nostaa nuorten kasvuisten metsien varttuessa hakkuukelpoisiksi.