Saitta-Niesi-Perttaus alue-ekologinen suunnitelma
Alueeseen kuuluu Rovaniemen mlk:n pohjoisosan yhtenäiset valtion maat kokonaispinta-alan ollessa 99 912 ha. Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu Perä-Pohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen, keskiseen Perä-Pohjolaan. Topografialtaan maaston korkeus vaihtelee 100-346 m mpy. Metsät ovat osaksi metsäpalon jälkeen syntyneitä 50-120-vuotiaita männiköitä, osaksi metsät ovat taimikoita. Alueeseen kuuluu lakisääteisiä suojelualueita 3107 ha (3,1 % kokonaispinta-alasta), josta metsämaata on 2 357 ha (3,2 % koko metsämaan pinta-alasta).
Paikkatietojärjestelmän kuviotietojen, ilmakuvien, erilaisten karttojen ja osallistavan suunnittelun avulla kartoitettiin alueen mahdolliset arvokkaat luontokohteet, joista maastossa mitattiin niiden kuolleen puun määrä ja niiden avainbiotooppiluonnetta osoittavat rakennepiirteet. Yhteensä maastossa mitattiin 570 kuviota (3 649 ha), joka on 5 % metsämaan ja 3,7 % koko maapinta-alasta. Lisäksi käytiin läpi alueen riista- ja maisemakohteet sekä alueen vanhojen metsien inventointitiedot.
Suojelumetsien kokonaispinta-ala on 3 525 ha (3,5 % kokonaispinta-alasta). Näistä vanhoiksi metsiksi (yli 155 v.) luokiteltuja metsiä on 2 057 ha (2,8 % metsämaan pinta-alasta). Talousmetsiin luokiteltiin maastomittausten perusteella avainbiotooppeja yhteensä 661 kuviota pinta-alaltaan yhteensä 2 114 ha (2,1 %). Metsämaata tästä on 1 581 ha (2,1 % metsämaan pinta-alasta). Runsaimmin avainbiotoopeiksi luokiteltiin purojen varsia, kallio- ja jyrkännealueita, suon metsäsaarekkeita, nuoria sukkessiovaihemetsiköitä sekä aarniometsiköitä. Alueelle laadittiin ekologisia käytäviä yhdistämään arvokkaimmat alueet, käytävien pinta-ala on 4 044 ha (4,6 %), josta metsämaata on 2 341 ha (3,3 % metsämaan pinta-alasta).
Suunnitelmaan sisältyy ASIO-malliin perustuva metsien luontaista dynamiikkaa koskeva tarkastelu. Alueen metsä- ja kitumaiden arvioitiin jakaantuvan ASIO-mallin luokkiin siten, että A-luokkaa on 1 %, S-luokkaa 6 %, I-luokkaa 32 % ja O-luokkaa 61 %. Luokituksen avulla pyrittiin vertailemaan metsien teoreettista puulaji- ja ikärakennetta nykytilanteeseen. Vertailun perusteella asetettiin alueellisia tavoitteita ja vuosittaiseksi kulotuspinta-alaksi 30 ha/kolme vuotta. Luontaisen metsäpalodynamiikan avulla on myös esitetty yleiset metsänkäsittelymallit metsäpaloherkyydeltään erilaisille kasvupaikoille. Metsienkäsittelyyn liittyy oleellisena osana myös säästöpuuston jättäminen. Metsienkäsittelyssä tavoitteiksi otettiin lehtipuuston sekä kuolleen ja palaneen puun lisääminen.
Tuleva Kutu-Kiristäjäselän vanhojen metsien suojelualue ja alueen muut luontokohteet muodostavat alueelle populaatioekologisen rakenteen. Vanhojen metsien suojelualue säilyttänee vanhan metsän lajiston ydinpopulaatiot ja kykenee myös asuttamaan alueen muut potentiaaliset elinympäristöt. Tätä oletusta ei kuitenkaan ole suunnitelmassa testattu.
Suunnitelman erityiskohteisiin talousmetsissä sisältyy puustoa 8,4 % (323 300 m3) talousmetsien metsämaan kokonaiskuutiomäärästä. Talousmetsien erityiskohteet vähentävät hakkuusuunnitetta lähimmän 20 vuoden aikana 8-9 %. Alueen runko- ja aluetieverkosto on nykytarpeisiin riittävä. Jatkossa tienrakennus keskittyy varsiteiden rakentamiseen sekä runko- ja alueteiden peruskorjauksiin. Suunnitelmaan sisältyy tieverkkosuunnitelma.
