Tekijä Heikkilä Hanna, Lindholm Tapio
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 1997
Sivut 75 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 81
ISSN-L 1235-6549
ISBN 952-446-036-x (painettu)
Tiivistelmä

Metsäojitettujen soiden ennallistamista ja ennallistumista tutkitaan Metsähallituksen rahoituksella Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa, Seitsemisen kansallispuistossa Kurussa ja Ikaalisissa, Haapasuon-Syysniemen luonnonsuojelualueella Leivonmäellä, Olvassuon luonnonpuistossa Utajärvellä, Jäkäläkankaan paloalueella Lieksassa (Kitsi), Lintuaavalla Rovaniemen maalaiskunnassa ja Löytösensuolla Sotkamossa.

Tässä raportissa esitellään tutkimuskohteet ja käytetyt ennallistamis- ja tutkimusmenetelmät. Kasvillisuus- ja kuvioseurannan toistaiseksi kertyneet tulokset esitetään ja arvioidaan. Lisäksi tarkastellaan seurantamenetelmien käyttökelpoisuutta, eri ennallistamistapojen tehokkuutta ja soveltuvuutta erilaisille soille sekä erityyppisten soiden ennallistamiskelpoisuutta.

Tutkittuja soita on ennallistettu eri tavoin vuodesta 1987 alkaen. Aluksi vedenpintaa nostettiin patoamalla ojia puu- ja turvepadoilla, mutta vuodesta 1992 alkaen ojia on padottu ja tukittu useimmiten koneellisesti. Ojituksen jälkeen kehittynyttä puustoa on poistettu siten, että puuston määrä on palautettu ojitusta edeltävään tilanteeseen.

Ennallistamisen onnistumista on tutkittu kuviokohtaisen rakennepiirteisiin painottuvan seurannan avulla ja kasvillisuusseurannalla pysyvillä näytealoilla. Kasvillisuusseurannassa käytettiin aluksi prosenttipeittävyyksiä, mutta toistettavuutta on pyritty parantamaan naulakehysmenetelmällä, jolla eri tutkijat voivat saada prosenttipeittävyyksiä paremmin vertailukelpoisia tuloksia. Muutamilla tutkimuskohteilla on myös aloitettu vedenkorkeuksien ja virtaamien seuranta.

Vesi saadaan nousemaan lähes kaikilla ojitetuilla soilla, kunhan ennallistaminen suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti. Tässä vaiheessa on vielä mahdoton sanoa, kuinka paljon veden nouseminen vaikuttaa erilaisten soiden ja suotyyppien kasvillisuuteen. Ilmeisesti useimmat ojikot ja muuttumat alkavat kuitenkin kehittyä luonnontilaisen suon kaltaisiksi elinympäristöiksi. Turvekankaita ei ole vielä lainkaan tutkittu.

Saatavissa painettuna
Hinta 0 €