Alue-ekologinen suunnittelu Metsähallituksessa – Yhteenvetoraportti vuosilta 1996-2000

Metsähallitus on laatinut alue-ekologiset suunnitelmat Metsähallituksen hallinnassa oleville yhtenäisille valtion maille vuoden 2000 loppuun mennessä. Suunnitelmat kattavat yhteensä 6,4 milj. ha (pinta-ala ei sisällä Pohjois-Lapin suuria suojelualueita). Suunnitelmaton tehty Metsähallituksen alueissa tulosalueitten välisenä yhteistyönä. Suunnitelma-alueita on yhteensä 112 kpl.

Alue-ekologinen suunnittelu on osa Metsähallituksen metsien suunnittelujärjestelmää. Suunnittelun avulla pyritään sellaiseen metsienkäyttöön, jossa niin ekologinen, taloudellinen kuin sosio-kulttuurillinenkin kestävyys tulee turvattua. Suunnittelumenetelmän kehittämisessä on pyritty ottamaan huomioon eri alojen olemassaoleva tutkimustieto.

Suunnittelupinta-alaan ovat sisältyneet suojelualueet, mutta pääpaino työstä on kohdistunut talous- ja virkistysmetsiin. Erityyppisiäluontokohteita suunnittelussa on löydetty 168 000 ha, josta 101 000 ha on metsämaalla. Eniten luontokohteiksi on merkitty puronvarsi- ja aarnimetsiköitä. Metsämaalla olevista luontokohteista noin 20 % metsä- ja luonnonsuojelulain mukaisia kohteita. Erityyppisiälajiesiintymiä on kirjattu lähes 7 000 kpl. Lisäksi suojelualueita ja arvokkaita luontokohdekeskittymiä on yhdistetty toisiinsa ns. ekologisilla yhteyksillä. Suunnittelun tuloksena metsien käsittelyn ulkopuolelle jää 129 000 ha talous- ja virkistysmetsien metsämaankohteita. Tämä on 3,6 % suunnittelun piirissä olleesta talous- ja virkistysmetsien metsämaan pinta-alasta.

Ns. rajoitetun käsittelyn kohteita on suunnittelussa määritelty talousmetsiin 176 000 ha. Tämä on 4,9 % talous- ja virkistysmetsien pinta-alasta. Tähän sisältyvät mm. metson soidinalueet, maisemakohteet sekä mäntyvaltaisten kasvupaikkojen ekologiset yhteydet. Metson soidinpaikkoja on esim. 65 000 ha, josta 54 000 ha on metsämaata. Yhteensä erityyppisiä rajoitetun metsänkäsittelyn kohteitaon määritetty talous- ja virkistysmetsiin 205 000 ha. Virkistysmetsissä myös itse maankäyttöpäätökset rajoittavat metsien käsittelyä.

Suunnitelmiin kirjatut kohteet ovat rehevämpiä ja runsaspuustoisempia kuin talous- ja virkistysmetsät keskimäärin ja täten taloudellinenvaikutus on niiden pinta-alaosuuksia suurempi. Tehtyjen laskelmien mukaan lakisääteisten kohteiden huomioon ottaminen vähentää seuraavan 10–20 vuoden aikana metsätalouden käyttöpuukertymää 1–2 %. Muiden kohteiden huomiointi alentaa käyttöpuukertymäänoin 12 %, josta 8 prosenttiyksikköä aiheutuu luontokohteista, ekologisista yhteyksistä ja lajiesiintymistä sekä loput 4 prosenttiyksikköä maisema-, riista- ja kulttuurikohteista. Tämä tarkoittaa, että suunnittelun erityiskohteiden vaikutus metsätalouden tulokseen on vuosittain yli 90 milj. mk.

Suunnittelu on tullut maksamaan 45 milj. mk. Pääosa kustannuksista on aiheutunut maastotöistä. Suunnitteluun käytetty välitöntyöpanos on 160 htv. Suunnittelun aikana on pidetty yli 430 erilaista osallistavan suunnittelun tilaisuutta, joihin on osallistunut yli6 200 henkilöä. Suunnittelun yhteydessä on kehitetty myös paikkatietojärjestelmää vastaamaan paremmin monitavotteista metsäsuunnittelua. Suunnitelmia tullaankin ylläpitämään paikkatietojärjestelmän avulla ja niitä tullaan jatkossa täydentämään uusilla kohteilla. Tällaisia ovat esim. pienialaiset luontokohteet, jotka löytyvät toimenpidesuunnittelussa.

Alue-ekologinen suunnittelu ja sen seuranta on jatkossa tarkoitus liittää kiinteämmin luonnonvarasuunnitteluun. Raportin liitteenaesitetään myös suunnitteluprojektista laaditun evaluointiraportin tiivistelmä. Evaluointitulosten, uusien tutkimustulosten sekä seuranta-tulostenperusteella suunnittelumenetelmää tullaan edelleen kehittämään.